Vetiset festarit

Julkaistu

Ensimmäinen festarikokemukseni oli Provinssirock joskus -80-luvun alkupuolella, n. 15-vuotiaana bestikseni kanssa.

Matka oli pitkä etelästä Seinäjoelle, jonne tietysti ”karkasimme” liftaamalla. Vanhemmille sanottiin menevämme toistemme mökille yökylään koko viikonlopuksi. Matka sujui yllättävän helposti ja fiilis oli korkealla ja kaikki oli jännää.

No, mieli ei paljoa latistunut, vaikka Seinäjoella satoi kaatamalla. Teltta pystyyn ja menoksi! Hyvä fiilis jatkui, kunnes jonkun huippubändin esiintymistä katsoessa suunnattomassa ryysiksessä menetin ensin toisen kenkäni, ja vähän myöhemmin toisenkin. Keikan jälkeen järjestysmiehet keräsivät mutaisia, harmaita ja samanvärisiä kenkiä isoon kekoon, valehtelematta satamäärin. Sieltä olikin sitten aikamoinen työ etsiä omat kenkänsä.

Sinä iltana vesi oli jo valunut telttaan ja kastellut kaiken litimäräksi. Nukkumisesta ei oikein tullut mitään.

Toinen päivä meni samaa tahtia, festariromanssitkin löytyi ja elämä hymyili. Kun yöllä romusimme telttaamme, huomasimme nuoren tuntemattoman lemmenparin vallanneen sen! Hurmos teltassa oli ylimmillään, kun armottomina ajoimme parin housut kintuissaan ulos teltastamme.

Siinä vaiheessa ei enää naurattanut, umpiväsyneinä. Teltta oli, jos mahdollista, vielä edellistäkin päivää märempi. Mitta oli täysi, festarit koettu, pakkasimme kimpsut ja kampsut ja päätimme suunnata kohti kotia, keskellä yötä, satoja kilometrejä edessämme. Saimme pian kyydin rekkamieheltä. Turvallisuudenhakuisuus unohtui ja nukahdimme oudon rekkamiehen autoon koko kotimatkan ajaksi. Rähjäisinä ja väsyneinä, mutta ehjinä ja ekaa festaria rikkaampina pääsimme lopulta kotiin.

- Murmeli
TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."