Remmisandaali & 0,3 promillea

Julkaistu

Silloin vietettiin niitä kaiholla muisteltuja heinäkuun lämpimiä viikonloppuja Joensuun laulurinteen juurella vuonna 2004, jolloin “Ilosaaressa ei vielä koskaan satanut vettä”. Minä olin 16 vuotias mustatukka ja päällä minulla oli verkkosukkahousut sekä punkhame.

Istuimme jo kahdessa festarikesässä perinteikkääksi kokoontumispaikaksi muodostuneen “isäpuun” juurella kakkossisäänkäynnin laitamilla naukkaillen persikkakossua ja salmaria, sillä antaumuksella, jota alaikäisenä laittomasti jaloviinan juominen tuolloin toi. Kaikilla oli kivaa ja koko sunnuntain venaamani Apulannan päätöskeikka oli alkamaisillaan parin tunnin päästä. Pian huomasin viereeni istuvan jokseenkin erikoisenoloisen pitkätukan, jolla oli jalassaan valkoiset urheilusukat ja remmisandaalit. Tuohon aikaan en pystynyt kuvittelemaan miehelle juurikaan mitään sen karseampaa päällepantavaa kuin käytännölliset remmisandaalit ja mikä pahinta, tuo uivelo oli kehdannut yhdistää niihin vielä toisenkin luotaantyöntävän, muodin epäjumalien kieroudessaan keksimän vaateparren: nukkaantuneet, muinoin-ehkä-valkoisenväriset tennissukat.

Pyöräytin herra sandaalille silmämuniani ja jatkoin ahnaasti persikkakossuni kittaamista. Olihan se vaivoin kinuamalla hankittu ja pian alkoi olla jo kiire keikalle. Noin kaksikymmentä minuuttia tästä eteenpäin sain ensimmäistä kertaa tuntea toden teolla kuningas alkoholin mahdin.

Löysin pian itseni kossuhuuruissa läheisen, festivaaliväen yleisenä pisuaarina toimineen pusikon laidalta juttelemasta mukavalta vaikuttavan pojan kanssa ja eipä aikaakan kun vedimme festaripainia (a.k.a kuivamamboa) pitkin nurmikenttää. Seuraava muistikuva minulla onkin jälleen jo edellämainitusta toalettipöheiköstä, jossa yritin saada sisuksiani perkeleellisesti poltellutta persikkakoskenkorvaa liikkumaan ns. käänteisessä ateriointijärjestyksessä. Yllätyksekseni huomasin Herra Sandaalin olevan vieressäni hyvin samankaltaisen ongelman edessä. Tässä vaiheessa tulin pelottavan tietoiseksi myös siitä, että olin toden teolla vetänyt hetki aiemmin julkista kielimoukkua Mr. Fläpärin kanssa ja nyt me ykäiltiin yhtä aikaa viereisiin pusikoihin kavereiden pidellessä pitkiä tukkiamme pois silmiltä. Se oli eittämättä senastisen elämäni ironisin hetki.

Minut ja Senor Zapatos talutettiin tämän jälkeen selviämään SPR:n pluspisteelle jossa herra puhalsi komeat 0,3 promillea, minä 1,5. Kuriositeettinä mainittakoon, että senor oli koko tämän operaation ajan kanttuvei ja minä ilahdutin kovaan ääneen ensiapupisteen työntekijöitä loppumattomalla monologilla mm. siitä miten “Meidän äidin marjasanko on iiiiihan samanlainen kuin tuo teidän tuoma oksennusämpäri ja nyt hei soittaa Apulantaa!! Mun pitäis olla c´mon tuolla katsomossa! Piiiiskaaa, hei beibi anna mulle piiskaa, MATO!”

Koko sen reilun kaksituntisen ajan, mitä ensiaputeltalla yhdessä vietimme, pidin kovaan ääneen huolta siitä, ettei minun ja Sandaalin välillä päässyt ainakaan omasta puolestani syntymään akward silenciota ja että hänellä oli lämmin maata. Myös ensiaputädit tsemppasivat urheaa Festarikenkääni sanomalla “Sulla on kuule hieno tyttö tässä, älä nyt mee ryssii elämääs ja iltaas enempää”, sillä herra oli kevyesti ilmaistuna diipeissä tunnelmissa.

Sandaali sai ambulanssikyydin kotiin ja minut päästettiin jatkamaan festareita. Auton sivuoven liukuessa kiinni hän kähisi vielä ikkunalasin läpi “Mulla ei oo edes sun numeroa!” Annoin suukon lasin läpi ja viitoin “Älä huoli, mie saan kyllä siun”.

Seurustelimme yhteensä kolme vuotta. Näistä kahtena kesänä olimme “vieraana” SPR:n pluspisteellä. Erityiskiitokseni Ilosaarirockin vuosien 2004 ja 2005 pitkäjänteiselle henkilökunnalle ja Ismo Alangolle, jonka keikan pääsin katsomaan poikkeukselliselta lähietäisyydeltä lavan edestä, minne minut kannettiin selviämään, sekä tietysti Herra Sandaalille, joka kantoi minulle koko tuon keikan ajan lisää vettä ja piti kiinni kädestä.

- Lady in fishnets
TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."