Kulttuurishokki

Julkaistu

Tuska 11.-13.7.2001

Kun maalaistollo lähtee festareille, on olettamus leirintäalueesta automaattinen, vaikka sijainti suurkaupungin keskustassa kieltämättä muusta kertoisikin. Tiedossa ehdottoman totuudenmukaisia mutta välittömän epätodellisia tapahtumia vajaan yhdentoista vuoden takaa.

Kaisaniemen puistossa järjestetyn Tuska-festivaalin sulkiessa perjantai-iltana porttinsa, tunsi nelimiehinen seurueemme lievää epäluuloa laskeutuvaa hämärää kohtaan. Poliisiauton ikkunaan koputellessa ei tosin tullut mieleenkään, että pikkutunnit putkassakin vetäisivät pidemmän korren tulevista koettelemuksista. Telttapaikan, tai pikemminkin ”sen leirintäalueen” totaalisen puutoksen virkavallalta vahvistettuamme alkoi Helsingissä harvemmin vierailleen joukkomme patikointi kohti nimenomaista tuntematonta.

”Silloin kun minä olin nuori”, aloitti eläkeikään ehtinyt grillinpitäjä vastauksensa kysymykseen oivallisesta telttapaikasta. Olihan vähävarainen joukkiomme olosuhteista huolimatta päättänyt majoittua luontoon -hinnalla millä hyvänsä. Miehen mukaan hetki sitten halkomamme Kaisaniemen puisto palvelisi tarkoitusperiämme hyvin. Sinne siis, muusta viis. Telttapaikan löydettyämme ja vartemme sen kaksi henkeä käsittävään tilavuuteen ahdettuamme ilmoitti yö välittömästi tulostaan.

Pahaa aavistamattomina purkauduimme yösijastamme ihmettelemään outoa, huudoksi luonnehdittavaa ääntelyä. Vielä tupakkaa sytytellessä tasaisena tahkonnut syke ilmaisi pian välittömiä kiihtyvyyden merkkejä. Kivenheiton päässä tuntemattoman pariskunnan jouduttua päällekarkauksen kohteeksi, ei telttailu enää vaikuttanutkaan hyvältä idealta. Ei-niin-hauskassa-mielessä-kaljupäisen joukkion havaittua astetta ihmeellisemmän kaupunkiasutusmuotomme, oli asiaankuuluvasti aiheeton selkäsauna enemmän kuin lähellä. Uhkatilanteesta huolimatta selvisimme säikähdyksellä. Meidät välikohtaukselta pelastaneille ”saatanan neekereille metroasemalla” tuskin kävi yhtä herkullisesti, mutta sillä haavaa ei asia (sattuneesta syystä) pahemmin vaivannut.

Skinhead-kahakka oli järkyttävyydestään huolimatta ainoastaan alkusysäys kohti aamua astelevalle värikirjolle. Aggressioon ei enää koetulla mittasuhteella törmätty, mutta eri kulttuurien selkeät ilmaantumisajankohdat kaikessa järjestelmällisyydessään kieltämättä hämmensivät rannikkokaupungin kasvatteja. Pari tuntia kaljupääaallosta seurasi hiphop-liigan teltankaatoyritys. Pian kuitenkin aamulehteä kanssani selailleen henkilön ihon pigmentti oli omaani huomattavasti tummempi. Se siitä. Teltta kantoon ja Hesburgeriin aamiaiselle. Kuudelta aamulla.

- Henri Eerola
TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."