Pikkufestarit: Suuremmaksi kuin Sumiainen

Tumppi ja Problems vetivät Suolirockiin kelpo yleisön

Myös tuhannenkahdensadankuudenkymmenenkuuden asukkaan Sumiaisissa rymistellään kesäisin punk-rock-henkisissä tunnelmissa. Vuodesta 2003 lähtien isosydäminen kaveriporukka on tarjoillut pieneen keskisuomalaiseen kylään musiikillisia elämyksiä Suolirockin muodossa. Tavoitimme Suolirock ry.n puheenjohtajan, Jasu Rossin, hiihtoloman vietosta. Päivätöikseen mies toimii Äänekoskella erityisluokan kouluavustajana.

FK: Moro! Missä merkeissä?
JR: Moro vaan. Hiihtolomaa tässä vietän vanhempieni luona saunoen. Maistuu kyllä!

FK: Verkkosivuilla on tällä hetkellä nähtävillä vain muutama kuva, eli kerrohan mistä Suolirockissa on kyse?
JR: Kyseessä on pieni, mutta pikkuhiljaa kasvava, kaveriporukan järjestämä yksipäiväinen musiikkifestivaali Sumiaisissa. Tavoitteena on saada tapahtumaan myytyä yhtä paljon lippuja, kuin mitä Sumiaisissa on asukkaita. Koko ajan edetään sitä kohti. Viime vuonna meni lippuja jo yli kuudensadan.

FK: Valotatko vähän Suolirockin elämänfilosofiaa? Mistä tapahtuma on syntynyt?
JR: Aikanaan, kauan aikaa sitten, mietittiin kavereiden kanssa, että pitäis perustaa kunnon punkfestivaali Sumiaisiin. Oltiin samoihin aikoihin perustamassa omia bändejä myös ja tietty aateltiin, että sitä kautta saatais vähän itellekin keikkaa. Se vähän karkas käsistä ja lopulta ekassa tapahtumassa oli kahdeksan bändiä soittamassa Harjulassa, sellaisessa kylätalontapaisessa puljussa. Valo tuli suoraan auringosta ja PA:na oli semmoset pienet lauluvehkeet. Hyvin kotikutoinen meininki, mutta parisataa lippua sinne meni jo sillon. Isoimpana ideana siinä on ollut se, että äänekoskelaista musiikkia saadaan esille. Omien puolesta.

FK: Millaista kehitystä on tapahtunut vuosien aikana?
JR: No viime vuonna otettiin ensimmäistä kertaa vähän isompia orkestereita soittamaan, kun oli Pelle ja Tumppi siellä. Eikä ollu yhtään huono idea kyllä. Siihen asti oli itseasiassa suurimmaks osaks vaan paikallisia orkestereja veivaamassa. Mutta pikkuhiljaa se alkaa hiipumaan Äänekoskeltakin soittajat, tai tuommoset nuoremmat bändit. Vielä viiskin vuotta sitten täällä oli tusinan verran bändejä, mutta nykyään ne on melkein yhden käden sormilla laskettavissa. Sitä myötä on kasvanut tuo ulkopaikkakuntalaisten bändien määrä ohjelmistossa. Vanhoja bluesjääriä täältä kyllä löytyy, mutta nuoret alkaa katoamaan.

Pelle Miljoona United Suolirockissa 2011

FK: Punkkikattaus on kuitenkin teidän juttu edelleen?
JR: Tähän asti on ollut ihan punkkilinjalla, mutta tänä vuonna se on ihan silkkaa rokkia. The Soulsia ja God Given Assia muun muassa. Ja Heavy Tiger tulossa Ruotsista. Ollaan siis ihan kansainvälinen rock-festivaali nykyään.

FK: Mikä bändien lisäksi vetää Suolirockiin väkeä?
JR: Kai se on semmonen maanläheinen ja lämmin kesäfiilis. Voi tulla piknikille iästä riippumatta. Viime vuonna Tumpin keikalla esimerkiksi oli aivan vauvasta vaariin se yleisö. Tietty hieno mestahan se on. Lava on mukavasti rannan tuntumassa. Siinä tykkää pienempi väki polskia samalla kun rokki pauhaa vieressä.

Vesihommia

FK: Teillä käy siellä kuitenkin porukkaa myös Sumiaisten ulkopuolelta?
JR: Kyllä sitä aina ilmaantuu muualtain porukkaa. Nyt tänä vuonna meillä on ensimmäisen kerran suunnitteilla myös bussikuljetukset Jyväskylästä tänne, ettei omalla autolla tarvitse tulla. Mutta kyllä siellä sumialaiset ensimmäisenä on kaljateltassa kun tapahtuma aukeaa.

FK: Mikä on sun mieleenpainuvin muistosi Suolirockista?
JR: No se oli ainakin hauska juttu, kun yhtenä vuonna kaveri sai idean, että myydäämpä vähän Suolirock-krääsää. Hän kävi hakemassa pihalta semmosia vähän isompia kiviä ja kirjoitti niihin tussilla että “Suoli”. Niitä Suolikiviä me sitten myytiin siellä viiden euron kappalehintaan. Ja kauppa kävi.

FK: Tuleeko teille muustakin rahaa kun noista kivistä?
JR: Maksullinen tapahtumahan tämä on. Kahden euron lipuilla mentiin viime vuoteen asti, mutta tietysti kun kattaus on kasvanut niin joutui vähän lipunhintaakin nostamaan. Nyt siihen samaan tapahtumaan kuuluu myös Ramopiknik ja lapsille suunnattu konsertti. Siellä on Orffit ja muuta meininkiä lapsille. Pistettiin semmoinenkin pystyyn kun tajuttiin ettei tällä suunnalla oikein ole lapsille mitään isompaa tapahtumaa. Pääsee nekin vähän rokin makuun. Ramopiknik taas on tämmönen vanha perinnetapahtuma, mitä muutaman vuoden järjestettiin Juvalla ja siitä se siirty Haukivuorelle ja nyt me saatiin se kontollemme tuohon festarin kylkeen. Samanlailla se oli Juvalla ja Haukivuoressakin siinä festarin mukana.

FK: Näin matkustusviikon myös saat valita tähän loppuun vielä kunnon festarimatkabiisin.
JR: No jos valitsis noista soittamaan tulevista orkestereista niin se voisi olla vaikka The Soulsin Grand Confusion. Sillähän se lähtee. Vähän hempeetä fiilistä alkuun ja siitä sitten nousuun.

Suolirock jytää tänä vuonna kymmenettä kertaa Sumiaisissa 7.7.

Haastattelun toimitti Ertte Ruhti

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."