Pikkufestarit: Naamat

Muuramessa järjestetään ensi kesänä 13. kertaa Rockfestari Naamat, joka on varmasti yksi Suomen mielenkiintoisimmista festareista. Jo Naamojen brutaalihko verkkopreesens antaa festareista omintakeisen ja kursailemattoman, mutta samalla erittäin lämminhenkisen kuvan. Tapahtuma myytiin viime vuonna loppuun (800lippua) alle tunnissa, vaikkei artisteja oltu vielä julkistettu. Jotain mystistähän tähän pikkufestariin liittyy.

Selvittääkseni tarkemmin mistä tässä nyt on kyse, kaivoin haastatteluun Naamojen primus motorin, Foton. Miestä kuvaa osuvasti klassinen termi, kulttuurialan sekatyöläinen. Naamojen ohella hän järjestää mm. Wannabe Tours -nimistä seuramatkaa helvetistä, jossa suomalainen bändi ja bussilastillinen faneja/kavereita/entourage-porukkaa tekee 4-päivän to-su minirundin Baltiaan. Rockia, kiertue-elämää, fiilistelyä ja muuta helmeä siis.

FK: Terve Foto! Mitä kuuluu elämääsi?
Foto: Moi. Töitä tässä pyöritellään. Noin päivä viikosta menee Naamojen järkkäilyyn ja tällä hetkellä työstän myös maaliskuun lopun Wannabe Touria Jaakko Laitisen ja Väärän rahan kanssa. Yks sellanen rundi jo järjestettiinkin Moses Hazyn kanssa ja mukavasti meni. Molemmat bändit on esiintynyt myös Naamoilla ja sitä kautta sitten mukana tässäkin.

FK: Selvä peli. Valotatko hieman tuota Naamojen historiaa. Mistä kaikki lähti liikkeelle?
Foto: Naamat lähti liikkeelle tuossa vuosituhannen vaihteessa. Meillä oli sellanen kaveriporukka, joka eri tavoin juhlisti elämää ja pidettiin kaikenlaisia kotihippoja ja mökkibileitä, joissa saattoi välillä olla aika reilustikin porukkaa. Samaan aikaan kaverimme Antti Kaupin vanhemmat alkoivat kunnostaa maatilaansa juhlakäyttöön ja Antti ehdotti, että jos pidettäis siellä jonkinlaiset kekkerit. Kelattiin, että voitais ottaa sinne bändejä ja että itseasiassa voitais järjestää ihan festarit. Sitten me pidettiin kavereille festarit siellä. Ensimmäiset pari vuotta ne oli vielä ihan yksityiset juhlat ja soittamassa oli omia ja kavereiden bändejä Jyväskylästä. Meillä oli sillon jo ekana vuonna nettisivut, joissa luki, että lippuja saat ostettua kaveriltasi ja jos sulla ei ole kavereita niin lähe meneen. Sana kiiri kuitenkin ja parisataa henkeä sinne osallistui lopulta. Liput taisivat maksaa 50 markkaa.

FK: Teillähän on tuo kohtalaisen tyly tyyli viestinnässä jatkunut edelleen.
Foto: No joo. Eihän se nyt ihan kauniin sisäsiisti ole se ulkoasu, eikä haluakaan olla mikään herraskaisen puhtoinen. Mutta ei me myöskään pyritä olemaan mikään anarkistinen tai luotaantyöntävä festari ja ulkoasua onkin vähän siistitty vuosien varrella. Ehkä alkuaikojen viestinnästä saattoi hieman tulla sellainen kuva, että tää on jotenkin vain sisäpiirin juttu, vaikka asia on nimenomaan päinvastoin. Itseasiassa on vaikea miettiä festaria, joka olisi avoimempi uusille naamoille, kuin Naamat.

FK: Eli kyseessä siis on enemmänkin karu huumori? Tuolta sivuilta kun tsekkaa noita Torakkana heinikossa-palautteita niin kyllähän niistä jää melko lämminhenkinen fiilis.
Foto: Niin eihän tämmönen voi olla sisäpiirin juttu jos sinne tuhannen ihmistä ilmestyy joka vuosi, mutta silti sillekin määrälle on aika hyvin saatu lavennettua se kotibilefiilis. Tunnelma on sellainen, kuin oltaisiin kavereiden kanssa koko ajan, vaikkei etukäteen tunnettaisikaan. Tällainen kotibileiden ja festareiden risteytys, joka pidetään luonnon keskellä.

FK: Mistä nimi Naamat?
Foto: Kyllä se siitä tulee, että alkuaikoinahan ne oli ihan sitä itteään. Mutta voihan siellä toki tavata uusia ja vanhoja naamoja ja tällasta. Jokainen voi itse löytää siitä erilaisia merkityksiä. Ohan se kiinnostavampi nimi kun vaikka Tuomistorock. Kun tehtiin kavereille niin pystyttiin tekeen mitä huvittaa ja onni, että on sitten pysynyt se hyvä nimi edelleen.

FK: Miten Naamat sitten lähti kehittymään noista kaveripiirin juhlista?
Foto: Se alun rento kotibilemeininki on säilynyt läpi vuosien, mutta tietysti paljon ammattimaisempaan suuntaanhan se on mennyt koko ajan. Hoidetaan hommat paremmin. Vuonna 2002 avattiin ekan kerran “isommalle” yleisölle. Vuonna 2005 siellä oli 550 vierasta ja 2006 jo 700. Se alko kasvaan sen verran nopeasti, että sitten alettiin laittamaan rajoja sille. 2007 lähtien sinne on ollu se 800 lippua myynnissä ja loppuun ne on aina sen jälkeen menneet. Nykyään jopa aika järjettömällä tahdilla. Viime vuonna liput tuli myyntiin toukokuisena maanantaiaamuna kahdeksalta ja ennen yhdeksää ne oli myyty loppuun. Ja mehän ollaan parina viime vuonna tehty Glastonburyt, eli ei oo ilmoitettu artisteja etukäteen lainkaan. Hyvä tavallaan, mutta tietty harmi, ettei kaikki halukkaat tulijat mahdu mukaan.

FK: Ette ole kuitenkaan aikoneet kasvattaa festaria enää entisestään?
Foto: Se tila, missä Naamat nyt järjestetään on oma osansa sitä tunnelmaa ja järjestelyt pelaa tuossa koossa oikein mainiosti. Jos tuo tuosta kasvaisi niin se ei enää olis se sama festari ja se pointti, miksi tätä tehdään, on se että halutaan järjestää helvetin hyvät bileet. Monen siellä käyneen mielestä se on Suomen paras festivaali. Se olis typerää lähteä kasvattamaan ja viedä siitä jotain hyvää pois. Ja kun ei tällä kuitenkaan tehdä bisnestä, niin ei ole tarvetta lähteä sen puolesta kasvattamaan. Toi on paras Naamat tollein ja pystytään toimimaan tosi omavaraisesti. Musiikkitarjonta on laadukasta ja jengi, joka sinne tulee niin tulee ihan oikeasti diggailemaan hyviä bändejä. Lisäksi on omat kokit, alkoholi myydään omilla luvilla jne. Tehdään siis paljon juttuja ihan vaan, koska me voidaan. Meillä seuraa mm. Happy Houria Unhappy Hour, jonka aikana bisse maksaa tuplahinnan ja myyjä vittuilee päälle. Ja reilun kaupan kahvin lisäksi yhet ukot myy kostoksi epäreilua kahvia. Desin kuppeja, ei maitoa eikä sokeria. Ja vittuilua tietty kaupan päälle. Ja kauppa käy. Mukava tehdä juttuja mitkä tuntuu ittestä hyvältä ja saa ihmiset hyvälle tuulelle.

FK: Mikä Naamoista sitten tekee sen, että niitä suorastaan fanitetaan?
Foto: Tätä aika paljon kysytään, mutta vastausta siihen on aika mahdoton sanoa. Kun kokee sen tunnelman niin ymmärtää. Ihmiset on viettänyt siellä niin iloista ja onnellista aikaa, niin kai se herättää sen fiiliksen, että olispa taas jo Naamat.

FK: Mistä festareista sä pidät itse?
Foto: Ilosaari ja Provinssi on mun mielestä ainakin hyvän meiningin festareita. Mä en oo koskaan oikein ymmärtänyt sellaista festaria, joka onkin konsertti, vaikka nimessä lukee festari. Kyllähän festareihin kuuluu sitä leirintäaluemeininkiä ja tätä.

FK: Jep. Kiitos haastiksesta. Tähän loppuun mä pyydän sua vielä valitsemaan yhden biisin, jonka tahtiin sopii varustautua festareille.
Foto: Eiköhän mun valinta olisi Soundgardenin Jesus Christ Pose. Siinä kun minuutin kohdalla Cornell lähtee laulamaan niin nousee itelläkin muna pystyyn. Ei siinä voi olla huono fiilis sillon.

Naamat vietetään jälleen 27.-29.7.2012 Muuramessa. Jos sinulla on hyviä muistoja Naamoilta, (tai sama se mistä festareilta), jaa toki muistosi myös Festarikalevalaan!

Haastattelun hoiti Ertte Ruhti.

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."