Pikkufestarit: KarmaRock

Apulanta aiheutti KarmaRock-historian pisimmän jonon 2001 (c) Mari Syväste

Harjavallan koulukeskuksen rannassa on vuodesta 1992 lähtien soinut KarmaRock. Kyseinen festari syntyi melko perinteiseen tapaan: 1. Perustetaan bändi, 2. Halutaan keikoille, 3. Järjestetään festari, jotta päästään soittamaan. KarmaRock tuli lihaksi Maij’ Karman Kauniit Kuvat -yhtyeen keikkakalenteria täyttämään. Nyt 20 vuotta myöhemmin bändin nimi on lyhentynyt Maj Karmaksi ja keikoille pyydellään jo useamminkin, mutta festari porskuttaa edelleen. Festarikalevalan haastattelussa KarmaRockin festivaalijohtaja, Maj Karma-yhtyeen kitaristi Häiriö Piirinen.

FK: Moi! Kerrotko heti alkuun vähän tuosta KarmaRockin synnystä?
HP: Moi vaan. Tarinahan on hyvin yksinkertainen. Maij’ Karman Kauniit Kuvat oli perustettu talvella 1992 ja alettiin haalimaan keikkoja orkesterillemme. Niitä ei tietenkään nuorelle bändille ollut ihan hirveästi tarjolla ja ajateltiin, että soitetaan sitten itse tuolla rannassa. Se oli ihan tämmönen kokeilu, soittamassa oli me ja Sweaty Squeeze, mutta se meni sen verran hyvin, että saatiin kipinä lähteä jatkamaan tapahtuman järjestämistä myös seuraavana vuonna.

FK: Miten KarmaRock on kehittynyt vuosien aikana?
HP: Meillä oli alusta alkaen sellanen periaate, että pidetään se oman näköisenä juhlana. Kolmena ensimmäisenä vuonna ei peritty siitä ollenkaan rahaa keneltäkään. Sitten tuli yhtenä vuonna vähän rotsiin, niin alettiin myydä muistaakseni markan tai vitosen hintasia lippuja. Tarkoituksena oli, että pidetään se äärimmäisen halpana ja ei-kaupallisena. Ja nämä samat periaatteet on oikeastaan edelleen voimassa. Tuosta ei-kaupallisuudesta on jouduttu vähän lipsumaan, kun on otettu sinne joitain ulkoisia tekijöitä järjestämisen tiimoilta. Edelleenkään sinne ei oo mitään asiaa millään kauppiailla, eikä sinne tule mitään mainoshässäkkää. Korkeintaan jotain tukijoiden logoja on laitettu käsiohjelmiin, mutta nekin on enemmän sellanen ele.

Hissu Hietalahti juontamassa Karmarockia 2006 (c) Pasi Annala

FK: Mikä saa KarmaRockiin yleisöä paikalle?
HP: KarmaRockilla on aika pitkälti sellainen kantajengi, joka siellä käy. Me ei oteta sinne kuin 2500 ihmistä, jotta se pysyisi hanskassa ja ei jouduttaisi muuttamaan sitä aluetta. Vaikea sitä on oikeastaan selittää, mutta ne ketkä siellä käy on sanonut, että se on tunnelmaltaan aika ainutlaatuinen. Ilosaareen sitä on verrattu fiilikseltään, mutta sekin on tietty ihan eri kokoluokan juhla. Ne on vähän semmoiset hyvät bileet jonkun takapihalla ja näyttääkin aika erilaiselta kun perusfestarit.

FK: Millä perusteella te valitsette sinne bändit soittamaan?
HP: Aluksi valittiin ihan sillä, että otettiin omia suosikkeja sinne soittamaan ja niin se oikestaan vieläkin menee. Se on yksipäiväinen ja esiintyjiä on tusinan verran, mutta aina on yritetty ottaa vähän kaikenlaista musiikkia. Sellaista mitä ei voitais ottaa ei oikeastaan ole.. Jotain fasistiryhmiä nyt ei tietty haluta, mutta toisaalta kukapa niitä muutenkaan haluaisi.

Pronssinen Pokaali Lavalla (lavojen nimet ovat Lava ja Toinen Lava) 1998 (c) Mari Syväste

FK: Wikipedian mukaan KarmaRockissa on nähty mm. maailman pienin yökerho sekä Raimo Telttapään ja Party-Pasin polkupyöräsimulaattori, legolava, sekoiluelementti ja elämänvaihesimulaattori. Voitko kertoa näistä jotain?
HP: Tohon voisi lisätä vielä Turhan infon pisteen. Telttapää ja Party-Pasi on pari jätkää tosta lähipiiristä, ketkä niitä puuhaili. Muutamaan vuoteen ne ei ole enää jaksanut keksiä mitään, mutta katsotaan milloin ne taas innostuu. Niitä juttuja on tosin vähän typerä selittää, ne on joko kokenut tai ei ole. Sitä voi kukin kuvitella, että minkälainen on mikäkin laite ollut. Legolava nyt oli semmonen stage, jossa soitti muistaakseni ainakin Mettalica ja Släyeri. Äijät teki siis käsinukeilla nuo esitykset ja se oli kyllä mainio veto. Maailman pienin yökerho oli legendaarisen porilaisen Club Moon sivupiste, jonne mahtui kaksi ihmistä. Club Moo oli siis Bar Kinon edeltäjä.

FK: Mikä on sun oma mukavin muistosi KarmaRockista?
HP: Vaikea ehkä mitään yksittäisiä tarinoita heittää. Monet asiat mitä siellä tapahtuu menee vähän ohi, kun on aina se oma keikka ja sitten vielä järjestämiseen liittyvät häsäämiset. On siis aikalailla koko ajan töissä. Omat highlightit liittyykin ehkä niihin bändeihin, joita on sinne saanut esiintymään. Se tulee mieleen, kun saatiin vihdosta viimein Motelli Skronkle sinne, se kun oli omia teiniajan suosikkeja. Ja tällaisista itselle merkityksellisistä artisteista, joita on saanut esiintymään, voisi mainita myös Xysman ja Tuomari Nurmion.

FK: Jos ennustetaan tulevaisuuteen, mitä uskot, että KarmaRockissa tulee tapahtumaan ensi kesänä?
HP: Todennäköisesti siellä tapahtuu jotain ennakoimatonta ja suurta ja ne on jälleen koko vuoden parhaat kinkerit. Tai sitten siellä ei tapahdu yhtään mitään ja ne on maailman tylsimmät festarit.

FK: Entä toisinpäin? Mitä ei ainakaan tule tapahtumaan?
HP: No mitään isoa hinnannousua ei tulla näkemään. Eikä sellaista tilannetta, että yleisö ei viihtyisi Karmarockissa.

FK: Loppuun vielä perinteinen biisivalinta. Mikä biisi auttaa selviytymään festareilla?
HP: Jos omista festaritunnelman kohottajista pitäis valita, niin NoMeansNo:ta on aika paljon kuunneltu meidän porukassa. Tunnelmaltaan parhaiten toimii varmaan 0+2=1. Energinen ja leppoisa biisi, joka saattaa ihmisen mukavasti valveutuneeseen festaritunnelmaan.

KarmaRock Harjavallassa 28.7.2012.

Haastattelun toimitti Ertte Ruhti.

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."