Pantsen Ruispäiväkirja 2012 – osa 2 – lauantai

Vaikka ongin koko yön, ei poplari käynyt koukkuun. Kompassi, parit nahkabyysat ja TPS:n pelipaita kylläkin. Kaikkee ne turkulaiset jokeen työntää.

Kauppatorilla tein kompassista ja byysista vaihtarit dösälippuun sikapukusen äijän kanssa ja suuntasin Ruissaloon. Lauantai oli artistien osalta selkeesti Ruissin suomettunein päivä, joskin sisäänpääsyportin jonoista päätellen myös yleisövoittoisin. Suomessa Suomi kiinnostaa.

Puikahdin sisään kreivin aikaan Moonfacen ja Siinain aloittaessa keikkaansa aurinkolavalla. Päivänaloitus oli jopa koko festareiden parasta antia mä sanoisin. Siinain hypnotisoiva krautmähinä sai meitsin nytkymään todella euforisessa transsissa koko setin ajan. Markus Joensuun yhtä aikaa raivokas ja hillityn tyylikäs rumpalointi tahditti nukkavierun bändin isoa, mä meinaan isoa, sointia loistavasti.

Ylistettävä on myös Moonfacen, eli entisen Wolf Parade -nokkamiehen, Spencer Krugin briljanttia laulusaundia. Tulkinnan teatraalisuutta ja syvyyttä vois verrata paikoin jopa Bowieen ja miksaajan kyky käyttää kaikua ja delayta tekivät keikasta kokemuksen, joka lävisti luut ja ytimet sielulla. Setin hienoimpia hetkiä oli suorastaan monumentaalinen Headed for the door, jonka aikana Kuunaama ja Siinai saivat kaiken kukkuraksi paiskottua auringon esiin pilvien takaa. Tila täytty äänestä ja silmät sulkiessa tuntu kun olis leijunu avaruudessa. Mä karjuin niinkun villisika silkasta onnesta. Musiikki on parasta huumetta.

Kun keikka päätty, mä mätkähdin siihen nurmikolle makaamaan ja havahduin vasta kun Regina alotti oman vetonsa. Ikävä kyllä samanlaisiin sfääreihin ei enää sen keikan aikana päästy. Tunnelma oli samantyylinen kun Burning Heartsin keikalla. Meiningin vois tiivistää sanoilla pilvinen kesäsää. Semi-ok. Hyvä mutta. Tosin mä luulen, et teltta tai joku vähän intiimimpi mesta olis saanu keikkaan enemmän ytyä.

Vahva pamahti jostain paikalle ja pyys oluttelttaan juomaan kallista olutta. Kahdesti ei tarvinnu kysyä. Istuttiin pöytään, joka oli vuorattu samalla setillä kuin aikalailla kaikki muukin alueella. Numeropalvelu nollakakkosella. Niillä oli jopa sellanen kyselypiste, missä sai kysyä ihan mitä vaan. Se toi mun mieleen Purssilan ja kumppaneiden vetämän Nuorison tiedotuskeskuksen, jonka pohjalta koko Ruisrock aikanaan lähti ikään kun liikkeelle. Sieltäkin sai kysyä mitä vaan. Paluu juurille. Nastaa.

Ne oli myös kyhänny jonkinlaisen kännykällä toimivan brosyyrin, jota Vahva esitteli mulle huikkien lomassa. En o tollasen nanotekniikan äijiä, mä diggaan isoja kaappeja ja paksua piuhaa, mut sanottava on et olihan se helvetin kätevä juttu. Plussapisteitä tolle yhteistyölle.

Mies ja ääni, kuten tavataan sanoa.

Siitä me siirryttiin sitten Louna-lavalle, jossa hienoa nousua parrasvaloihin tekevä Antero Lindgren orkestereineen pisti haisemaan. Aikuinen mies, jolla on helvetisti partaa, tatuointeja ja yksi rekkamieslippis, nähdään yleensä tykittämässä kovan luokan stoner-rockia, mutta Lindgren on toista maata. Risto Joensuun ja Matti Ahopellon tuottama aikusrokkiin kallistuva rokki näytti ja kuulosti valmiilta kamalta isommillekin lavoille. Lindgrenin karismaattista baritonia ei oo kehuttu suotta ja bändi rokkas taustalla varmaan tyyliin. Vanhan ketun korvalla ajateltuna biisimatsku vois olla vähän leveempää, mut toisaalta jos bändi ja yleisö viihtyy yhtä hyvin, kun mitä ne teki, niin ei voi valittaa.

Loppuilta ei Huoratronia lukuun ottamatta eronnu oikeestaan ollenkaan Provinssin lauantain kattauksesta. Suomessa perus-Suomi kiinnostaa. Lähin silti tsiigaamaan PMMP:tä, sen verran vakuuttava se oli viimeksi. Ruissalossa orkkaa oli vahvistettu entisestään neljällä taustalaulajalla ja Mariskakin piipahti lavalla hoitamassa oman osuutensa Tytöt-biisistä. Aivan Provinssin megameininkiin bändi ei tällä kertaa yltäny, siellä kun pimee yö korosti enemmän shown visuaalista massiivisuutta. Tuskimpa tuosta huono maku jäi silti yhellekään katsojalle.

Huoratron paukutti niin helvetin kovaa, että mä ulostauduin alueelta kohti keskustan humua. Snoop oli kuulemma siellä ja koska se lainas mulle paitaa viimeks kun kävin sen luona, niin aattelin käydä heittämässä sen joesta ongitun TPS:n paidan sille. Silmä silmästä, pelipaita pelipaidasta.

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."