Pantsen Provinssipäiväkirja 2012 – osa 3 – sunnuntai

Sunnuntai 17.6.

Aamulla mä palasin autolle hakeen mun farkkuliiviä. Tunnustaakseni väriä mä parsin irti Maidenin selkälipun ja silitin tilalle Slayerin vastaavan. Kuunneltiin siinä radiosta Notkean Rotan haastista ja mä tajusin et ei helvetti Rane Raitsikkahan kepittää siinä nykyään. Se on ollu Smackin ajoista meikän mielestä viileimpiä kitaristeja ikinä, joten jätin samaan aikaan Saarilavalla virnuilleen Röyhkän ja Nartun tällä kertaa väliin. Hyvä veto. Ranen monipuolinen ja groovaava kitarointi maustoi Rotan, Rohtorin ja Rautaperseen tähdittämän sopan juuri meikän maun mukaiseksi. Oli nastaa nähdä stagella sekoilemassa ja vihtomassa myös Meno-Anu.

Neljän aikaan päälavalta alko kajahdella Jukka Pojan ragga-rytmit ja meikä huokas helpotuksesta. Kaikki hyvin valtakunnassa, jonka taivaanrantaan ilmesty samalla seisomalla helvetin isoja valkosia ilmapalloja. Ne käski mun mennä kattoon Lapkoo ja tein työtä käskettyä, OK veto. Kundit näytti lavalla niin hemmetin tyylikkäiltä ja LOVEa täynnä olleen Maljan fiilis näkyi yleisössäkin. Nastaa. Uuteen levyyn nojannut keikkasetti jäi kaipaamaan paria lisähittiä, joten vahtasin keikan loppupuolen ööli räpylässä.

Rumbaarissa koettiin tämän Provinssin tykeimmät keikat

Ennen rockin keisaria, Michael Monroeta, oli reilun tunnin verran väljää. Lähdin kierteleen campingia ja tarkastelemaan meininkiä. Mä ajauduin yhteen porukkaan, joka oli kai laittanu ysiykkösen Saabinsa tankkiin lihaa ja lihankaltaisia aineksia, sillä pakoputkesta tuli kaasua painaessa ulos makkaroita. Kaikkee teknologia mahdollistaa nykyään. Sit siihen leiriin tuli ennalta tuntematon sammumiskunnon ylittänyt mutta vielä omin jaloin seisova herrasmies. Se oli liikkeellä ilman lippua ja kerto tulevansa festareille nimenomaan tutustumaan uusiin ihmisiin campingissa. Mukava tyyppi kyllä. Törmäsin siihen uudelleen palatessani festarialueelle, mut sillon se ei enää morjestanu, kun se nukku istualteen keskellä tietä. Nykyään tutustuminen on muuttunu jonkun verran varmaan netin myötä.

Hyvän musiikin ystävien lisäksi Provinssi kokoaa maakuntien ihmisiä yhteiseen juhlaan. Talonsa juoneet saattavat keikkojen sijaan kokea pelkästään leirintäalueen kaaottisen mutta ystävällisen tunnelman. Suosiosta huolimatta roskaaminen ei kuitenkaan koskaan tule olemaan hip.

No päälavalle päästessäni Mike bändeineen oli jo kovassa vedossa, tietenkin. Samikin rokkas basson varressa edelleen niin hemmetisti. Hanoi-vedot jytäs hyvin, mut sanottava on et Dregen ei kyl saanu Get Onin kitarointiin fiilistä lähellekään Albertin lailla. Mut ei kai kukaan saa.

YleX:n teltan onnistuneesti massiiviseksi klubiksi muutti lauantaina Pendulum sekä Modestep ja sunnuntaina Justice. Miellyttävää nähdä tuhansien nuorten kokevan voimakkaasti aitoa onnea ja iloa.

Jos mä olisin jumala tai jotain tällasta, niin mä olisin kääntäny aikaa taaksepäin ja vaihtanu Justicen liven perjantaille tai lauantaille. Mutta ei siinä. Muodikkaitten ranskalaisten boogie sai ladattua jengin akkuihin virtaa oikein mukavasti, vaikka sunnuntai kääntyikin jo kohti iltaa. Herrat Augé ja de Rosnay jakoivat oikeutta ja muuttivat teltan hetkeksi avaruusalukseksi, joka 18 valaistun Marsun ja ristin nimeä huutavan helvetinkoneen voimin tanssitti festarikansan Exodukseen, läpi Deliriumin galaksin.

Sen keikan jälkeen mä tajusin et tää Provinssi alko olla tässä. Kaiho alko jäytää sydänalaa. Onneks Slayer oli vielä vuorossa. Konkarit rokkas ja soitti edelleen valtavalla energialla, mikä autto mua keräämään itteni ja lähdin Rytmikorjaamolle pokaamaan Paula Koivuniemeä.

Festarikesä 2012 alko erinomasissa merkeissä. Kiitos 20 vuotta täyttävälle SELMU:lle näistäkin karkeloista! Mä jatkan matkaa.

-Pantse

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."