Pantsen Provinssipäiväkirja 2012 – osa 2 – lauantai

Lauantai 16.6.

Puoliltapäivin mä havahduin naapurileirin luukuttamaan mölinään ja kapusin ulos pakun takahuoneesta. Ulkona Ertte tarjos aamupalaks tupakkaa ja sano, et lähetään alueelle heti kun naapurileiri soittaa ensimmäisen hyvän biisin. Se sopi mulle. Toiset naapurit tuli tervehtimään ja kertomaan niiden vartavasten leiriytymiskäyttöön hankitusta kasaribussista, Kippari-Kallesta. En ruvennu siinä verestelemään, mut kyllähän mä Kipparin muistin ja sen Ruotsin rundin, jonka päätteeks mä otin Agnetha F. -leiman merkiks ikuisesta rakkaudesta. Ei me tavattu enää koskaan.

Kellon käydessä seittemää ja Nickelbackin vaihtuessa kymmenettä kertaa uusimmaksi ja kaikkien aikojen hirveimmäksi kesäkumiralliksi mä päätin jättää Erten istumaan siihen yksin ja lähtee keikoille. Yhellä penkillä istui nainen ja naisen vierellä mies, joka naiselta kysymän, että: “Mitä sä sanoisit jos Jukka Poika kuolis tänään?” Naisen vastaus jäi kuulematta, enkä itekään keksinyt mitään järkevää. Keskityin kuitenki toivomaan, ettei niin käy, sillä sen keikka olis vasta sunnuntaina ja tilalle tuskin löytyis yhden päivän varoitusajalla mitään täräyttävää artistia.

Provinssissa vieraili viikonlopun aikana 56 000 kävijää. Kävijöiden ikähaarukka kattoi komeat sata vuotta – vanhin festarijyrä oli 102-vuotias nainen Seinäjoelta.

Kärkeen mä painelin Iiriksen keikalle. Näyttävää meininkiä piti keikka sisällään
ja etenkin oranssiin pukeutunut vaaleaverikkö taustalaulaja levitti hyviä viboja teltantäydeltä. Kyussiakin mä kävin vilkaseen. Näin sen monta kertaa Metallican lämppärinä ysärillä, eikä se nostattanu enää yhtä kovia fiiliksiä pintaan. En käyny edes moikkaamassa bäkkärillä, kun en mä tunne niistä edelleenkään kunnolla muita kun sen Joshin ja se ei ollu mukana. Ville hiihti mua vastaan ja mehusteli YleX-teltan elektronisen musiikin bileitä. Mä lähdin sen mukaan ja kävin samalla tervehtimässä mun kaveria Paulia, joka oli alottamassa pian soittaan levyjä siellä teltassa. Paulille kuulu hyvää, vaikkakin se sano et niiden bänditoiminta alkaa vissiin pikkuhiljaa hiipumaan.

Elektroniselle musiikille lauantain ajaksi pyhitetty Renegade Electrostage saavutti suosiota.

Liukenin siitä sit Riston keikalle, mikä osoittautu nopeesti viikonlopun parhaaks päätökseks. Ville Leinonen oli hypänny rumpuihin takomaan rytmiä. Se oli kun kirsikka muutenkin mukaansa repivän liveaktin kermakakun päällä. Tää ei ollu ensimmäinen kerta, kun Diskopallo pisti jengin sekaisin, mutta aina se tuntuu yhtä hyvältä ja vähän erilaiselta. Puskipa lopussa vielä vanhan roudarinkin silmään suolainen tippa, kun yleisö jäi hoilaamaan bändin poistuessa lavalta festaritunnelman täydentävää rakkauden mantraa.

Siitä hurmiosta oli hyvä jatkaa punaviinikimaran kautta PMMP:n keikalle. Siitä ei kai ees tarvis sanoa mitään. Festarikalevalaan tulleiden tarinoiden perusteella PMMP:n festarikeikka kun on pikkuhiljaa jättänyt jälkensä jokaisen suomalaisen festarikävijän sydämeen ja kovaa toimi tälläkin kertaa. Näyttävät liekit ja räjähdykset väritti hienolla tavalla festareiden suurimmalle yleisölle soitettua katkeamatonta ja iskevän tunteikasta hittikimaraa. Pari pasunistia ja Pimeys-yhtyeestäkin tuttu Joel Mäkinen syntsissa täydensivät saundia ilahduttavalla tavalla. Mainioita mimmejä ja mainio bändi mä sanon.

PMMP palkitsi Provinssin monipäisimmän yleisömeren todella näyttävällä show'lla.

Saatto olla kyse kontrastista edellisten keikkojen suvereeniuteen ja esiintyjien kokemukseen, mutta illan päätteeks skulannut nuorten kollien muodostama French Films jäi hieman vaisuksi. Vaeltelevan kesäinen indiepoprock ei tarttunut eikä lämmittänyt PMMP:n keikalla läpimäräksi kastunutta ihmisruumistani tarpeeksi, joten raahauduin kohti campingia. Päässä soi koko matkan Riston sanat:

“Se saa kukat kasvamaan / Se saa linnut laulamaan / Vaikka minä putoan kaivossa jossa ei oo seiniä eikä pohjaa.”

Leirissä Ertte istu edelleen samalla paikalla ja autostereot luukutti Daven Jatsikansaa repeatilla. Kai se oli nukahtanu yrittäessään peittää naapurileirin möykkää. Työnsin sen telttaan nukkumaan että se ei kuole ja lähdin ettimään sitä edellisen illan leidiä.

-Pantse

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."