Pantsen Ilosaaripäiväkirja – osa 1 – lauantai

Portista sisään. Kebabkojujen ohi. Edessä aukeaa tuttu näky. Esiintymislavojen majuri: Ilosaaren päälava. Silmäilen raivokkaasti sellottelevaa Apocalypticaa. Hengittäminen on vaivatonta. Silmäilen ympärilleni. Kaikenkarvaiset ilonaamaiset ihmiset huokuvat yhtä fiilistä: Ilosaari-tunnelmaa. Nastaa.

Sello on mut rotsit puuttuu.

Tarvon kohti Rantalavaa, ja tunnen miten vanhan roudarin jäsenet vetristyvät entisestään. Richie Spicen tilalle pikavauhdilla buukattu Looptroop Rockers (!) nousee stagelle. Yleisöllä kollektiivisesti hyvä mieli, sillä vaihdos on onnistunut mitä parhaiten. Rumpalin rytmittämänä sanoja suistaan paukuttelevat Promoe, Supreme ja CosM.I.C ovat meinaan erinomaisessa vedossa. Ukkojen lausuessa hittikimaraansa Long arm of the lawsta Fort Europaan ja Bandit Queeniin on meikäläisen pakko yhtyä huutosakkiin, mikä toimii hyvänä äänenavauksena jatkoa ajatellen. Räp-keikoille tyypilliseen tapaan skulataan nääs myös lainattua tuotantoa. Mikä nastointa, nuo lainaukset ovat ruotsalaiskatraan tribuutti keväällä menehtyneelle Beastie Boys -legendalle, MCA:lle. Keikan viimeisetkin jäykistelijät mukaansa temmannut megaklassikko Fight for your right (to party) vietetään nyrkit ilmassa ja kitalaki viivottimen verran suusta ulkona.

Promoe johtaa kansaa.

Keikan päätyttyä messevien kemujen metafyysisen lentokoneen laskeutumisalustana toimii Rentodisko, jossa Kompostisoundin ukot antavat levyjen puhua puolestaan. Villisti tanssiva tiivis ihmisjoukko tempoo mukaansa. Aluks mä kelaan et nyt ei voi pysähtyy, pitää painella D-A-D:n keikalle, mut Pave Maijasen Lähtisitkö muuttaa suunnitelmia olennaisella tavalla. Tanssien aika on nyt, rockin myöhemmin.

Rentodiskossa jytää.

Paiskauduttuani ulos tanssin humusta päätän kävästä Raviradan leirinnässä pyyhkimässä hikeä ennen illan keikkoja. Ei onnistu se hikien pyyhkiminen.

Lähestyn aluetta, jossa joku luukuttaa sterkoistaan suomenkielistä räppiä helvetin kovaa. Ohitan teltta-asetelman toisensa perään, painelen kohti alueen perää. Huomioni tarkentuu. Jytke ei ryöppyäkään Jamin faijalta lainassa olevan Tuning-Hondan takaluukusta, vaan rehdistä P.A:sta. Eikä äänenlähteenäkään ole pelkkä digitaalinen musiikkiraita, vaan ehdat esiintyvät artistit. Mahtavaa.

Vajaa satahenkinen sakki on kerääntynyt sympaattisen pienen lavan eteen ja bileet ovat katossa. Yleisön yläpuolella heiluvat räppärit Solonen & Kosola lisäjoukkoineen. Enimmäkseen freestyleä sisältävä setti on festareiden tarjoamaa spontaanin vapauden tuntua parhaimmillaan. Tätä sen pitää olla: Ässiä artisteja ja pienempiä yllättäviä keikkoja ympäri aluetta. Niiden myötä boogie ei pääse laskemaan. Ja lääkäreidenkin mukaan boogien pitää pysyy korkeella, ettei tuu tukoksia suoniin yms. Näin mulle on sanottu.

Solonen & Kosonen tanssittivat Raviradalla.

Mahtava meininki on ollut meneillään portilta lähtien useamman tunnin putkeen, joten tuntuu helpottavalta suunnata YleX-telttaan seuraamaan lontoolaista uuden ajan bluesia paukuttelevan The xx:n toimintaa. Buukkausajankohta oli sinänsä erikoinen, sillä bändi ei ole julkaissut 2010-vuoden Flow-visiittinsä jälkeen uutta materiaalia. Uusi tarkoin varjeltu levykin on uhottu vasta ensi syksyksi. Toisaalta tolla Flow’n keikalla yhtye soi meikäläisen makuun turhan aneemisesti, joten uusintakohtaaminen bändin kanssa oli oikein tervetullut.

Alkukeikka ei vielä täysin ylitä odotuksia, vaikka minimalistinen, ei-juuri-koskaan iskevään poljentoon yltyvä rakentelu aika ajoin hyytääkin selkäpiitä miellyttävällä tavalla. Shelter käynnistyy ja saa aikaan pienoisen huutomyrskyn. Kumean jyrinän tehostaman nostatuksen, valtavan tyhjyyden tilaa huokuvan kitaran ja kuulaan laulumelodian harmonia ennakoi myrskyä.

The xx pukeutuu tummaan ja kääntää selkänsä. Valo ja varjo leikkivät.

Ja juuri Shelterin päätteeksi. Se tulee. Tumps. Mätk. Tumps. Mätk. Vihdoin. Virvelirumpu potkaisee meiningin käyntiin orgastisella tavalla pitkään jatkuneen esileikin päätteeksi. Biisi lähtee liikkeelle ja jyrää fiilistä suoneen. Keikan loppupuoliskokin jytää paljon alkua pirteämmin. Joukossa kuullaan myös tulevan levyn materiaalia, joka kuulostaa tutulta, mutta miellyttävästi hieman energisemmältä. Tai sit se on vaan tää Ilosaaren lauantain aiheuttama menoviba. Mee ja tiedä. Hyvät fiilikset joka tapauksessa. Rohkean buukkauksen voidaan katsoa onnistuneen. Hurraa.

Illan viimeinen festariakti nähdään päälavalla, jossa jo melko monta vuotta jossain takavasurin tuntumassa hengaillut kiertävä sirkus The Hives viihdyttää kansaa. Vuodet eivät kuitenkaan ole pahoinkaan kohdelleet kaltoin orkesteria, jota on kokoontunut katsomaan parin oluen jälkeen silmämääräisesti arvioituna aikalailla samankokoinen kööri kuin yhtyeen aiemmillakin Suomen-visiiteillä.

Frakkiin sonnustautunut Howlin Pelle esittelee suomen kielen perusteitaan ja johdattaa rock-laivuettaan läpi Die All Rightin ja Tick Tick Tick Boomin. Maneerit ovat säilyneet samana, mutta samahan se on AC/DC:llä. Miks vaihtaa hyvää tai jotain.

Myös Hives tarjoilee maistiaisia tulevalta levyltään. Jotain niissä on, sillä harvoin vituttaa yhtä vähän kuulla tuntemattomia biisejä bändiltä, joka on ollut pitkään poissa eturintamasta. Odotan innolla, millasta tuuttausta päätyy levylle.

Hivesistä on hyvä jatkaa 437 kilometriä koilliseen, ravintola Kerubiin muuttaneeseen Tavastian lauantai-diskoon, jonka soittolistat ja asiakaskunnan olemassaolon tavat eivät olleet mitenkään merkittävästi kylmenneet tahi kuivuneet Suomi-matkan aikana. Menevät indietanssit on aina hyvä tapa päättää pitkän päivän ilta.

Roudaan omaa fyysistä minääni Raviradalle. Nappaan mukaani ranskalaiset, joiden ahmimisesta teltalla unelmoin kuin ensirakkaudesta. Leiriin päästyäni tarjoan ranut kuitenkin suoraan Rikoslaki-yhtyeelle entourageineen. Niiden ateriointi näytti meinaan jääneen melko vähiin Joensuussa vietettyjen kolmen vuorokauden aikana. Olutta ja tupakkaa oli kulunut. Kömmin telttaan, josta makuupussin sijaan löytyy vain kaks makuualustaa. Enää ei jaksa yrittää. Toinen alle, toinen päälle, Pantse väliin. Aamulla herään kun naapuriteltan Repa harmittelee kaverilleen sitä, että joutui nukkumaan makuupussissa toinen makuupussi alustanaan, kun ei löytänyt omaa makuualustaansa mistään.

-Pantse

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."