Päihdetyötä festareilla – vapaaehtoisesti

SPR on Festarikalevalan yhteistyökumppani.

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisilta päihdepäivystäjiltä kysytään ”Teetkö tätä ihan oikeasti täysin vapaaehtoisesti ja ilman palkkaa?” ja toinen suosittu kysymys on ”Ihan oikeasti, eikö tympäise katsoa, kun kaikki muut on ihan päissään?”.

Totta se on. Kymmenet Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset kiertävät kymmeniä festareita joka kesä tehden päihdetyötä – ja ihan ilman palkkaa. Se porukka on uskomaton joukko ihmisiä, jotka haluavat antaa omaa aikaansa toisille ihmisille. Eikä aika pitkäksi / tympeäksi käy juhlivan festarikansan keskellä. Ja syytä on muistaa sekin, että osa ihmisistä on enempi päissään, osa vähempi ja osa on jopa ihan selvin päin.

Joka kesä sattuu ja tapahtuu, koomisia tarinoita sattuu vuosittain useita. Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuolensa – joka kesä löytyy myös tarinoita, jotka pysäyttävät meidän kokeneimmatkin päivystäjät miettimään elämää ja sitä, kuinka reilua se on.

Kun joku on nauttinut aineita ja näkee vierellään ystävällisen dinosauruksen, jonka hännän päälle päihdepäivystäjä ei saa polkaista, niin päivystäjämme ovat kohteliaasti ”loikanneet” hännän yli ja vieläpä pyytänyt, että voisitko varoittaa, kun häntä seuraavan kerran tulee päin. Näin keskustelukumppanimme on pysynyt rauhallisena ja jatkanut keskusteluaan tyytyväisenä. Toisaalla kohtaamamme henkilö makaa syvässä unessa, josta heräillessään hän alkaa hyräillä saippuasarjoista tuttua sävelmää ja yhtäkkiä hän pomppaakin pystyyn kuin Duracell-pupu ja alkaa esittää notkeaakin notkeampaa tanssia kunnes taas vajoaa syvään uneen.

Selviämisasemallamme oli nuori nainen, joka vuosi toisensa perään päätti ja unohti päätöksensä juoda vain osan ostamastaan viinasta ettei kävisi niin, että kännykkä, avaimet, kengät, lompakko tai rintsikat häviävät festareilla. Hän oli sitä mieltä et jotain pitäisi asialle tehdä, joten aloimme keskustella vaihtoehdoista. Yllätyksekseni hän päätyi lopulta ajatukseen, että on parasta vaihtaa alkoholi kannabikseen. Pohdimme kuitenkin vielä pitkään kannabiksen vaaroja ja hyötyjä, jonka jälkeen hän lähti jatkamaan juhlimista. Tavatessamme seuraavan vuoden Ilosaarirockissa hän tuli fiilistelemään, kuinka tällä kertaa ei yllättäen ollut hävinnyt mitään. Syytä tiedusteltuani hän vastasi olevansa ekaa kertaa Ilosaarirockissa selvinpäin. Hän kävi festareiden lopulla moikkaamassa minua uudelleen todeten, että oli selvinpäin viettänyt elämänsä parhaat festarit. Hyvä kokeilu.
-Leena, SPR:n vapaaehtoistyöntekijä

Onpa meille tehty myös oma päihdebiisikin lennosta. Leirintäalueen telttameren keskellä nuorisojoukko hihkaisi silmät intoa puhkuen, että tulkaa kuuntelemaan. He olivat tehneet päihdebiisin, jonka sitten esittivät meille laulaen, säestys tapahtui käsiä taputtamalla. Meno oli mahtava, vietimme parini kanssa siinä tovin jos toisenkin porukan kanssa keskustellen.

Mutta entä tarinat siitä, kun ihminen kokee, että hän on yksin. Kun ihminen kokee, ettei hänellä ole mitään eikä ketään kehen turvautua? Yksin on ollut pakko oppia selviytymään tavalla tai toisella.

Yleisiä ovat tarinat siitä, kun päihteiden käyttöä on ensin varovasti kokeiltu jännäkakka housussa, sen jälkeen käyttö on muuttunut kivaksi, satunnaiseksi tavaksi ja nyt ollaankin tilanteessa, kun päihteet määräävät lähes koko elämän rytmin. Ihminen on väsynyt tilanteeseen – osa on väsynyt itseensäkin. Monet kertovat, että oli ajatellut osaavansa pitää tilanteen hallinnassa. Päihteet ovat tuoneet kivasti jännitystä elämään, mutta entä, kun päihteet ovat koko elämä?

Ihminen kertoo, ettei päihteiden käyttönsä takia saa enää nähdä omaa lastaan – vaikka valinta periaatteessa on helppo, lapsi menee ajatuksissa kaiken etusijalle, ei aineista irtautuminen ole käynyt niin helposti. Käytännössä aineet menevät kaiken edelle. Ihminen tiedostaa sen itsekin ja se ottaa päähän. Unohtaakseen ja tunteet turruttaakseen on vain käytettävä enemmän aineita.

Mielenterveys on rajamailla. Oliko ensin mielenterveysongelmia vai päihteidenkäyttöä? Sanopa se. sulassa sovussa ne kuitenkin jakavat ihmisen sitten myöhemmin. Vyyhti tuntuu loputtomalta, mutta silti kaiken sen keskellä on ihminen.

Päihdepäivystäjät – yllättäen – vievät keskustelua ihan tarkoituksenmukaisesti päihteisiin ja niiden käyttöön. Jokainen päivystäjä on vaitiolovelvollinen, joten keskusteluja voi käydä ihan luottamuksella. Päivystäjät myös miettivät yhdessä ihmisten kanssa, miten heidän tilanteessaan voisi toimia tai mihin olla yhteydessä – jos tarvetta on.

Kohtaamme erilaisia ihmisiä, kuulemme erilaisia tarinoita. Elämä ei ole pelkkää paskassa kahlaamista ja festaritarinoihinkin mahtuu vaikka mitä hauskaa ja kivaa. On myös kiva, kun jututtamme henkilö tulee seuraavan kerran kohdatessa hymy huulilla vastaan ja kertoo, mikä elämässä on lähtenyt menemään paremmin edellisen tapaamisen jälkeen.

Päihdetyötä tehdään ihmisten kanssa. Kun SPR:n päivystäjä kysyy ”Saanko hetken aikaasi” se tarkoittaa, että päivystäjä on valmis antamaan sinulle omaa aikaansa. On jokaisesta ihmisestä itsestään kiinni, miten sen ajan haluaa hyödyntää. Päivystäjillä on suu, mutta myös suuret korvat.

Festarit ovat hauskanpitoa varten, ei sitä varten, että jälkeenpäin pitää harmitella tapahtuneita asioita. Pidä huolta itsestäsi ja kaveristasi.

-Piia Jounila,päihdetyön suunnittelija, SPR

Kiinnostaako festaritunnelman ja arvokkaan työn yhdistäminen? Klikkaa ja tutustu festarivapaaehtoistyöhön!

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."