Kirjailijan kynästä – Kevät

Räystäät tippuvat. Linnut flirttailevat, härskit kissani perseilevät pusikoissa. Kauko Röyhkän valtaa paniikin tunne. On siis kevät.

Keväällä 1995 olin elämäni ensimmäistä kertaa festarifiiliksissä. Aurinko lämmitti lukion pihaa, mutta minä viihdyin paremmin oppilaskunnan huoneessa, jonne joku oli salakuljetellut Provinssirockin tiedotepläjäyslehdykän. Faith No More, Suede, Bad Religion. Totta kai pohjalaisena tiesin Provinssirockin olemassaolosta, mutta jotenkin vasta tuona keväänä tajusin, että nuo bändit olisivat todella lähellä seuraavana kesänä. Täydessä lihassaan.

Kesällä eksyin kuin eksyinkin Törnävänsaareen, tosin suunnittelematta, päivän varoitusajalla. Vaikka olin lukenut festareiden tiedotuslehtisen hiirenkorville ja fiilistellyt koko kevään, eksyin paikalle lopulta puolivahingossa ja muistan lähinnä vain Sentencedin ja Taneli Jarvan riehumisen täpötäydessä teltassa.

Nyt on taas kevät ja Provinssin liput ovat tulleet myyntiin.
Olette suoltaneet omia festaritarinoitanne bittiarkistoomme kohta viikon ajan. Fiilistelytekstejä lukiessa on selvinnyt ainakin pari seikkaa: fiilistely on universaalia ja joka kerran festareille eksyy, palaa sinne ennemmin tahi myöhemmin.

Fiilistelyyn festarilippujen arvoisesti on aikaa vielä muutama päivä. Yllytä äitisikin kirjoittamaan, vaikka sitten iskältä salassa.

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."