Kirjailijan kynästä: Festarit kuolivat 80-luvulla, kirjallisuus 2010-luvulla

Rockfestarit keksittiin 60-luvun happosateissa epämääräisen hippilauman toimesta. Festareiden alkuperäinen tarkoitus on ollut ylistää rauhaa ja rakkautta kapitaalista välittämättä. Tämä kaikki on kuollutta ja kupattua (miksei kuopattuakin) ja Eppujen sanoin mitään muuta ei oo tilalla, maailma on pilalla.

Minulta on kysytty useampaan otteeseen, miten festarit ja festarikulttuuri on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Onko kaupallisuus tappanut rockin? Ovatko oheistapahtumat, benji-nosturit ja kaljateltat ajaneet alkuperäisen aatteen alleen? Ruisrockin promoottori Thomas Johansson huomasi jo hyvissä ajoin festarin muuttuneen kaveriporukan jee-jee-meiningeistä vakavaksi liiketoiminnaksi. Festareiden alkuperäinen sydän pamppaili kuolintuskissaan.

Ja paskat. Ainoa todellinen yritys tappaa festarifiilis sattui 90-luvun Rantarockiin, jossa elävä musiikki sai tehdä tilaa taustanauhoille ja saksalaisille geelitukille. Toki kuka tahansa toimittaja, vanha hippi tai ruotsalainen promoottori saa olla toista mieltä, mutta he eivät ole vielä lukeneet Festarikalevalaa. Sama älytön meno on jatkunut vuosikymmenet, telttabileiden karavaani kiertää ja ne puritaaneina itseään pitävät kirkasotsat, jotka eivät ole festarialueella piipahtaneet vuosikausiin, marmattavat vanhoista hyvistä ajoista. Menkääpä ensi kesänä kurkkaamaan vaikka Törnävänsaarta, Ruissaloa tai Laulurinnettä ja sen ilakoivaa rokkikansaa. Kertokaa sen jälkeen, miten porukan tunnelma eroaa Woodstockin vastaavasta. Ei mitenkään.

Kirjailijana en voi olla vetämättä yhtäläisyysmerkkejä toiseen kulttuurialaan, eli kirjallisuuteen. Kirjoitettua kirjaahan on alan omien puristien mukaan tappamassa niin sähkökirja, sosiaalinen media kuin arvonlisäveron muutoskin. Suoranaista kauhua herättävät Roiston tapaiset toimijat, jotka pyrkivät tuomaan alaa lähemmäs nykypäivää Gutenbergin ajoista.

Mitä pirua siellä pelätään? Okei, voi olla että vanhat kustantamot joutuvat luopumaan arvokiinteistöistään ja kenties päivittämään toimintatapojaan, mutta keskiössä oleva vanha viehätys ei katoa mihinkään. Some tarjoaa kirjallisuudelle samanlaiset kehykset kuin paellakojut livemusiikille. Kirjallisuudessa kiehtovana keskipisteenä on tarina, festareilla elävä musiikki, yhdessäolo ja hyvä fiilis.

Paskat ideat kuolevat omia aikojaan. Kukaan ei pysty keinotekoisesti pitämään elossa sähkökirjaa, nakkikioskia tai Rantarockia jos idean ydin on menetetty. Siis pelko pois. Vuonna 2100 ihmiset vaeltavat edelleen kesäfestareille kuin 70-luvulla, tarinoita luodaan ja luetaan kuin 1800-luvulla konsanaan. Kehitys riisuu turhat krumeluurit niiden ympäriltä pois ja tuo tilalle uusia, kenties hetkeksi, kenties pitemmäksi aikaa. Mona Lisankin kehykset ovat luultavasti vaihtuneet useampaan otteeseen historian saatossa, mutta kaikki tulevat vieläkin valtamerten takaa katsomaan tuon salaperäisen naisen hymyä. Kehyksistä viis.

Loppuun biisi ikään kuin anteeksipyyntönä Rantarockin järjestäjiltä. Piis aut.

Mikko

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."