Kirjailijan kynästä: Festari-Finlandia ja rakkauden juhlaa

Annoin toissapäivänä haastattelua liittyen Festarikalevalaan. Minulta kysyttiin, miten festarit ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Olen ollut itse ferstareilla vain kahdella eri vuosikymmenellä, joten vastaukseni pohjautui puhtaasti kirjaa varten tekemääni taustatyöhön ja festarikävijöiden tarinoihin eri vuosikymmeniltä.

“Poika kertoi olevansa tuleva pelastaja; opiskeli pelastajakoulussa. Aattelin, että niinpä niin. En oo kyllä kuullut moisesta ammatista. Sen verran se kuitenkin kiinnosti, että lähdin pelastajan ja sen kavereiden kanssa jollekin mökille yöksi. Loppuyöstä on aika katkonaisia mielikuvia: harmaita kallioita, sauna, pesuhuoneen muovimatto…
Aamulla pelastaja ja sen kaveri lähti heittämään minua leirintäalueelle. Sanoin, että toivottavasti sisko ei mukiloi mua sinipunaiseksi, kun en löytänyt sitä. Pussasimme parkkipaikalla. Vähän hävetti, kun meikit taisi olla pitkin poskia. Lähdin kävelemään leirintäalueelle vievää tietä ja mietin, että: tässäkö tää nyt oli? Ei vaihdettu numeroita, ei osoitteita. Todellinen one-night-stand.”

Teoria festareiden ympärillä järjestäjien, managereiden ja artistien suulla kerrottuna väittää, että 70-luvun hippitalkoista on tultu pitkä matka 2000-luvun laskelmoituun liiketoimintaan, jota monet festarit nykyään edustavat. Festaritarinoissa meininki on kuitenkin toinen, niissä Rock, Rauha ja etenkin Rakkaus näyttelevät suurta osaa riippumatta siitä, miltä vuodelta tarina on. Ihmisen kokemus on aina henkilökohtainen, mutta aina myös yhteinen, mitä festareihin tulee. Se tekee Festarikalevalaan kirjoitetuista teksteistä elämänmakuisia ja sellaisenaan ajatonta kuvausta nuorisokulttuurista.

“Minkä ikäinen sinä olet? Vastaan, seitsemäntoista. Se sanoo, mun tyttäreni on kolmetoista. Jos sinä perkeleen pedofiili et lopeta sen säärten hieromista minä ilmoitan poliisille, ja ne vangitsee sut lähettää vankilaan, jossa kaikki vihaa pedofiileja ja niitä pannaan ruosteisella rautaputkella ja puolentoista litran Jaffa-pullolla perseeseen elinkautisesti, ei edes presidentti Halonen pedofiileja armahda.”

Festareilla rakkaus on vapaata. Suomalainen pelkää epäonnistumista ja katsoo kieroon kovaäänisiä, vapaita ja onnellisia ihmisiä. Festareilla kaikki on toisin, kuin koko viikonloppu olisi jöröjukkakansamme kollektiivinen hippisiirtola. On lupa kaatuilla, erehtyä, unohtaa, epäonnistua ja vaikka rakastua kolmeen erilaiseen ihmiseen saman päivän aikana. On lupa kokeilla, erehtyä. Löytää uusi suunta.

“Mä katoin peräkämpän ikkunasta sisään, huokasin surullisena, kun Tuuli nukku siinä sängyllä, ja oli vallannu taas koko sängyn. Siks en ollu surullinen, kun Tuuli oli vallannu koko sängyn, vaan siks, että se ylipäänsä oli olemassa. Mä polttelin Tuomaksen patiolla vielä röökin, ja menin takaovesta sisään päätäni pyöritellen, sarkastinen virne naamalla. Tuuli ynähti jotain, kun mä tönin sitä kauemmas, ja kävin sen viereen nukkumaan, onnellisena, onnettomana -en tiedä.”

Vaikka prosessi on kesken, on Festarikalevala jo nyt suuri menestys. Se ei ole pelkkä kollektiivinen huumoripläjäys, vaan myös Suomen nuorten tarina kasvusta, onnesta ja selviytymisestä.

Tässä artikkelissa lainatut katkelmat:
Nimimerkki Aani – Rakastu / Festarikalevala 3.3.2012
Jari Järvelä – Romeo ja Julia / Tammi 2007
Nimimerkki Ilmastodontti – Rakastu / Festarikalevala 22.3.2012

Jari Järvelä on kotkalainen kirjailija. Romeo ja Julia oli Finlandia-ehdokas 2007, Järvelä palkittiin kirjallisuuden valtionpalkinnolla samana vuonna.

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."