Festarivieraana: Yhden miehen festarikalevala

Seuraavien yhdeksän viikon ajan tässä blogissa tullaan joka tiistai kuulustelemaan tuttuja festaripersoonia ja artisteja heidän festarikokemuksistaan ja -näkemyksistään. Ainoa oikea mies pyöräyttämään tämän haastattelusarjan käyntiin on tietenkin sama mies, joka on nähty jo vuosien ja taas vuosien ajan pyöräyttämässä käyntiin festareita ja nostattamassa yleisön fiilistä.

Jusu Sokrates Lounela on TV-tuottaja ja juontaja, joka tuli suuren yleisön tietoisuuteen Radiomafian juontajana ysärillä. Jusu on mm. koko Kesäkumi-käsitteen isä ja onpahan rock-pomo Juhani Merimaa pestannut hänet elinikäiseksi Ruisrockin juontajaksikin. Lisäksi heti haastattelun kärkeen selviää, että päättymättömän festarihumun lisäksi miehen suonissa virtaa ehta kalevalalainen veri: hän on Elias Lönnrotin veljenpojanpojanpojanpojanpojanpoika. Sekä festari-, että Kalevalauskottavuus ovat siis kohdillaan. Mutta miksi Toolin roudari itki Jusun kanssa?

FK: Terve Jusu!
JL: Terve vaan!

FK: Jottei tule kylmä, niin sukelletaan heti kärkeen sielun syövereihin. Mitä fiiliksiä kesäfestarit sinussa herättävät?
JL: No kyllä festarit synnyttää aikamoisia lämmön ja lemmen tunteita. Kyllä mä sanoisin, että ilman festareita olis aika hankala elää, ei niistä enää pääse irti. Mitä sitä kesällä muuta tekis?

FK: Sä oot aika pitkään näissä juhlissa kiertänyt, mutta mistä kaikki lähti liikkeelle? Millanen oli sun ensikosketus festareihin?
JL: Se oli 70-luvun lopulla jossain 16 vuoden kieppeillä. Juhannuksena mentiin kaverin rämällä autolla Punkaharjulle Punkarockiin vanhemmilta salaa. Sen mä muistan, että the Darts soitti niissä kinkereissä, oikein ulkomaan ihme. Ja Moog Konttinen tais olla kanssa. Komeassa paikassa se oli, sellaisessa montussa, ja rinteestä näki hyvin bändejä. Aika ryysyinen ja räsyinenhän se oli ja porukkaa siellä oli ehkä muutama tuhat. Kuri ja nuhde oli kuitenkin oikein tiukka. Yhdellä kaverilla oli mukana joku viinapullonpohja ja hyvä ettei saanut ovella turpaan siitä hyvästä. Ulos se lensi eikä takasin sisään enää päässyt. Siellä ei paljon sisältöjä kaadettu pois ovella. Jaa niin ja satoi tietty koko ajan. Sellanen hauska yksityiskohta siihen reissuun vielä liittyi, että naapurileirissä oli sellainen hieno avo-Kleinbussi, jota ihailtiin. Myöhemmin Turussa sitten tutustuin yhteen kaveriin, ja selvisi, että se oli ollut samoilla festareilla ja kyseinen bussi oli hänen omistuksessaan. Siitä itseasiassa lähti liikkeelle elinikäinen ystävyys ja hän on nykyään myös lapseni kummisetä.

FK: Miten sä olet Punkarockin jälkeen sitten päätynyt festarimeiningeissä tähän pisteeseen, että olet useammin festarilavoilla, kuin yksikään artisti?
JL: No mä tykkään olla siellä lavalla ja viihdyttää ihmisiä. Jonkun verran oon ollu myös bändeissä, mutta enemmänkin pellen roolissa. Tein jo opiskeluaikoina erilaisia juontokeikkoja ja sit Radiomafian kautta rupes tuleen noita isompia settejä: Ruissit, Ilosaaret, Rantarockit, Partyplanetit ym:t. Ja Goom- ja abiristeilyt, jotka on muuten erinomaista festariharjoitusta, niissä nuorilla on aina aidosti hyvä meininki!

FK: Miten sä sitten kerta toisensa jälkeen ruuvaat hyvän juonnon kasaan?
JL: No juontajahan on parhaimmillaan informatiivinen fiiliksennostattaja, bändejähän sinne katsomaan tullaan. Alkoholia en käytä kun juonnan. Kännääminen kun ei juurikaan helpota tuota puhumista, eikä sitä tässä iässä muutenkaan enää pystyisi kolmea päivää riekkumaan ja suoriutumaan töistä samaan aikaan. Nopea ja ytimekäs nostatus yleensä toimii ja jos voi mennä vitsillä sisään, niin aina parempi. Kerran tosin tuli himean pidempi juonto, kun Kouvolan Party Planetissa juuri ennen Rasmuksen keikkaa alkoi kauhea ukkonen. Ne ei voinut vetää ennen kun se laantui, kun sähköt jouduttiin laittamaan pois. Me sitten Ari “Paska” Peltosen kanssa napattiin megafonit ja pidettiin niillä fiilistä yllä ukkosen ajan. Laulettiin porukalla hämä-hämähäkkiä ja tällasta ja jengi oli kuin uitettuja koiria. 1,5 tuntia me siinä sitten heiluttiin ennen kun ukkonen loppui ja Rasmus pääsi aloittamaan.

FK: Sähän olet myös koko kesäkumiajatuksen keksijä. Mikä sen homman historia on?
JL: Me tehtiin Eve Mantun kanssa H.Y.P.E-nimistä radio-ohjelmaa Mafialle ja silloin alkoi tulemaan noita tapahtumatuotantojakin mulle enemmän. Mietittiin sitten, että mikä tuote on sellanen, jonka vois antaa mukaan ja siitä olis iloa ja hyötyä. Sit tuli idea, että kortsuahan ei välttämättä nuori ihminen kehtaa käydä ostaan ja siitä on paljon iloa monessa eri tilanteessa. Otettiin yhteyttä SPR:iin ja ne innostu ideasta. 100 000 niitä meni jo heti ekana kesänä ja sit seuraavan vuonna kelattiin, että kun nyt kerran radiokanava ollaan niin tähänhän pitää tehdä biisi kylkeen. Mä soitin sit Raptorin jätkille, jotka teki sitten Movetronin Päivi Lepistön kanssa ensimmäisen kesäkumibiisin, Kumia ja Nahkaa, salanimellä Reino syö akryylimassaa. Sit vuosien varrella on ollut kaikenlaista. Esimerkiksi yhtenä vuonna oli tällainen sanoituskilpailu, jonka voittajasta Juustopäät sitten teki tän Kumimuumi-kappaleen. Mä oon myös jonkun verran niiden biisien sanotuksia tsekkaillut tuotantovaiheessa artistien kanssa, että pysyy idean kanssa linjassa. Miljuunia kortsuja on jaettu, ja toivottavasti muutama on mennyt myös oikeasti tarpeeseenkin.

FK: Entä millaisen kesäkumibiisin sä itse tekisit jos tänä vuonna nakki napsahtais sulle?
JL: Nyt kun kesäkumi on kerran jo 17-vuotias, niin mä lähtisin ehkä sitä kautta hakeen ratkaisua. Aikuisuuden ovella kun ollaan, niin kyseessä vois olla iskelmäbiisi. Pitkähiuksinen vaalea poika kiillottelee heinäsuovassa heinäseivästä sellasen karskin prätkäjätkän kanssa. Siitä lähtis sit sellanen tarina, jossa olis heinäsepäitä, lanteiden vatkaamista, heinätöitä ja “takaa-ajoa” lähes vanhojen Suomi-leffojen hengessä…. Sehän sois komeesti. Tällainen tuli ekana mieleen tosta täysikäsyydestä ja iskelmähän on nousussa muutenkin, et se tietysti vois laajentaa YleX:n kuulijakuntaakin.

FK: Entä mikä on sun mieleenpainuvin festarimuisto?
JL: Se tais olla 2006, kun Italia voitti futiksen maailmanmestaruuden ja Tool oli Ruisrockin pääesiintyjänä sunnuntain viimeisenä bändinä. Samaan aikaan oli futiksen mm-finaali ja me rakennettiin sitten bäkkärille sellanen katsomo sinne telttaan, missä sitten katottiin sitä matsia. Mä roudasin sinne sohvia ja muita, eihän siellä enää paljon bändejä ollutkaan, muuta kun se Tool. No niiden roudari, tumma pitkähiuksinen kaveri, sattui sitten olemaan italialainen ja tietty ihan täpinöissään siitä matsista. Pyöri ja puhu italiaa minkä ehti. Se oli ihan mahtavaa kattoa sitä matsia sen kanssa. Muistaakseni se oli vielä Toolin viimeinen keikka niiden kiertueella ja se roudari ei osallistunut mitenkään mihinkään hommiin koko sinä aikana kun sillä ei ollut enää potkuistakaan väliä. Vähän väliä se puhui italiaa ja itki ja riemuitsi ja itki ja loppukohden meno vaan ylty. Matsin jälkeen se puhu tunnin puhelimessa äidilleen ja kyyneleet valu. Se oli hieno kokemus ja tietty itsekin kun oon jalkapalloihminen, niin oli kyllä hyvät fiilikset. Sit olihan vaikka edellinen Rammsteinin Ruisrockin keikka hiton hieno, kun yleisö pomppii, niin että se koko lava huojuu. Ja tietty ensimmäinen Ruis-kokemus kun kaverit ui sinne ja mä vein niiden vaatteet repussa ja jostain syystä mulla oli tamppooneita, joita mä kastoin ketsuppiin ja kuljin ne korvakoruina koko sen reissun. Mä taisin kutsua itseäni tuolloin tamppariks.

FK: Tähän loppuun vielä pääset valitsemaan biisin, joka kiidättää sun mielen kesäfestareille tämän lumen ja viimankin keskellä?
JL: Vaikea valita yhtä, mutta jos useamman valitsis niin tietty vanha kunnon ysärifiilistely toimii aina:

Sit tietenkin Ilonan Kesäpano on mahtava:

Ja Samuli Putron Älä sammu aurinko, jossa taidetaan laulaakin festareista:Tai Saaressa on aina sunnuntai, hyvä kesäbiisi:

Ja jotta katu-uskottavuus pysyisi kohdillaan niin loppuun vielä:

Jusun voi nähdä ensi kesänä juontamassa taas ainakin Ruisrockissa. Haastattelun suoritti ja toimitti Ertte Ruhti

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."