Festarivieraana: Tommy Lindgren

DJBB

Don Johnson Big Band

Monenlaisista projekteista tutulla ja ainakin kahden aktiivisen orkesterin kanssa työskentelevällä Tommy Lindgrenillä pitää kiirusta kevään korvalla. 2000-luvun alusta asti keikkailleella Don Johnson Big Bandillä duunataan uutta albumia ja GG Caravanin kanssa reenataan jo tulevan kesän settejä silmällä pitäen. Vaikka hoppua pitääkin, ehti miekkonen raottamaan festivaalimuistojen tallelokeroaan antamalla kattavat vastaukset muutamaan festarikysymykseen.

FK: Morjestus Tommi!
TL: No moi!

FK: Millaisia tuntemuksia festarit herättävät Tommy Lindgrenin sielussa? Mitä kesäfestarit merkitsevät sinulle?
TL: Onkohan mulla sielu? Sitä jäin miettimään. Ainakaan mun mahdollisella sielulla ei ollut oikeastaan mitään suhdetta festareihin ennen kesää 2001 ja oman bändin ekoja festarikeikkoja. Kerran olin käynyt Ruisrockissa, yhden päivän verran vuonna 1998, kun siellä olivat Björk ja Beastie Boys. 21-vuotiaana siis. Ja kerran kai Pori Jazzeilla, Buena Vista Social Clubin keikalla kaatosateessa. Ennen oman bändin keikkauran ja festarihistorian käynnistymistä ajattelin festareiden olevan lähinnä täysin tarpeeton ja hankala este itseni ja mielenkiintoisten keikkojen välillä. Kesällä 1998 taisin olla myös Joensuussa Ilosaarirockin aikaan, mutta koska ohjelmassa oli enemmän huonoja bändejä kuin hyviä, päätin lähettää Joensuusta kotoisin olleen tyttöystäväni kavereineen Laulurinteelle ja mennä itse tyttöystäväni parhaan kaverin vanhempien luokse kaffelle. Terkkuja sinne Hyttisille!

Nykyään osaan jo nauttia festareista, mikä luultavasti johtuu siitä, että henkinen ikäni oli korkeampi 17-vuotiaana kuin se on nyt 34-vuotiaana. Myös artistipassit ja mahdollisuus hotellimajoitukseen ovat edesauttaneet festarisuhteeni lämpenemistä.

Ihan vilpittömästi käsi sydämellä voin silti sanoa, että aika iso osa unohtumattomimmista keikkakokemuksista viimeisen runsaan 10 vuoden aikana on tapahtunut festareilla. Niin lavalla kuin yleisön joukossa koetut sellaiset.

FK: Miten ja missä menetit festarineitsyytesi?
TL: No se oli toi aiemmin mainittu Ruisrock 1998. Mutta olin vakituisessa seurustelusuhteessa, ja me ajettiin mestoille henkilöautolla silloisen tyttöystäväni kanssa – eli kokemus ei ollut millään mittapuulla erityisen raju. Oli tosin pirun kuuma ja aurinkoinen päivä, ja ihoni taisi hiukan palaa. Dösäkuljetuksesta Ruissalosta parkkialueelle muistan sen, että bussissa matkannut Tuomas Toivonen oli täysin tohkeissaan Beastie Boysin keikasta ja lauleskeli Intergalacticin kertsiä. Fanitin kovasti Giant Robotia, ja olin tosi lähellä uskaltaa puhua Tuomakselle.

Paluumatkalla jonkin matkaa meidän edellä rysähti hillittömän kokoinen hirvenvasa nelihenkisen lapsiperheen tuulilasiin. Ne kömpivät kaikki ihan shokissa sieltä autosta ulos, eivätkä tajunneet mitä oli tapahtunut. Kesäyö oli jo viilentynyt, ja se hirvi veteli auton takana viimeisiä henkäyksiään maantien pinnassa. Muistan kuinka höyry nousi sen suusta.

FK: Maailman pienimmäksi big bandiksikin tituleerattu DJBB on perustettu jo yhdeksänkymmentäluvun lopulla, joten keikkakilometrejä alkaa olemaan keikkabussin mittarissa melkoisen paljon. Mitkä ovat Tommyn vinkit festarimatkustajille?
TL: Vaikka bändi syntyi jo aiemmin, keikkailu aloitettiin käytännössä vasta 2000–2001. Mutta onhan noita kilsoja tullut joo. Nykyään onneksi matkustetaan enimmäkseen sen kokoisissa busseissa, ettei niitä kukaan bändin soittajista (o)saa ajaa. Bändin alkuaikoina oltiin kuitenkin aika pitkään Hiace- ja Transit-miehiä (tsekkaa muuten Jouko Mäki-Lohiluoman hieno Transitmies-biisi), ja silloin ehkä kuumottavimpia olivat pitkät ajot kotiin päin festareilta, kun kaikki alkoivat olla aika väsyneitä. Millä tahansa kimppakyydillä liikuttaessa kannattaa jakaa ajovastuuta mahdollisimman paljon. Ja yksi ylimääräinen hereillä oleva silmäpari aina etupenkillä. Huonojen juttujen kertominen plussaa. Kannattaa myös pitää kunnon pausseja ja lipittää litratolkulla paskaa ABC-kahvia.

Jos taas saa matkustella rauhassa bussin takaosassa tai junanvaunussa tai omassa punkassa, kyllä hyvän kirjan ääreen nukahtaminen kannattaa aina. Itse festarielämysten suhteen kehottaisin kaikkia – varsinkin teitä elämänne kukkaan vasta puhkeamaisillaan olevia nuoria – muistamaan ehkäisyvälineet, kavereiden perään katsomisen, käsidesin sekä riittävän suola- ja nestetankkauksen. Mikään festari ei oo niin jees, että sen takia kannattaisi hankkia itselleen elämänmittaisia traumoja tai merkittävää terveydellistä haittaa.

FK: Tulevana kesänä keikkailet DJBB:n lisäksi ainakin myös GG Caravanin kanssa, johon lisäksesi kuuluvat Paleface, Brandon ja Redrama sekä lukuisia muita artisteja. GG Caravan onkin siis se varsinainen big band. Kuinka karavaani kulkee tulevana kesänä? Mitä siis toisin sanoen odotat kesän tuovan tullessaan?
TL: Eniten odotan sitä millaiseen kuntoon ehditään keikkasetti kehittää kesään mennessä. Caravanin kanssa hommat ovat kuitenkin vasta aluillaan, mutta mukana on niin hienoja soittajia, että hillitön into on kyllä kesän suhteen. DJBB:n kanssa taas tulossa on näillä näkymin levynviimeistelykesä, eli studiossakin tulee vietettyä aikaa. GG Caravan taas tekee täsmäiskuja alle kymmenelle festarille, sen verran kun itse kukin muilta keikkailuiltaan ehtii. Odotan myös ehdottomasti spontaaneja jamisessioita paskan ABC-kahvin äärellä huoltoasemien parkkipaikoilla pitkin Suomea.

Kova into kohdistuu myös ensimmäiseen isompaan festarivetoon Caravanin kanssa, koska on kauhean vaikea vielä ennustaa sitä millä lailla yleisö tulee reagoimaan. Käytännössä siis Ruisrockin keikkaa. Ja aivan ehdottomasti myös Ilosaaren Rentolavaa, joka lienee yksi maailman kingeimmistä festarilavoista.

FK: Millainen olisi Tommy Lindgrenin unelmien festarimatka?
TL: No kyllä mä tavallaan koen olevani sen sortin romantikko, että mielestäni olen saanut kokea Don Johnson Big Bandin kanssa jo aika monta unelmien festarimatkaa. Ne ollaan tehty busseilla, mukana on matkustanut rakkaita bändikavereita ja yleensä muutama ylimääräinen kyydin liftannut soittajakollega tai kaverin kaveri. Ollaan oltu luultavasti matkalla kotiin täynnä väsyneenhaikeaa rakkautta, hien ja hiekkapölyn maku suussa, ollaan kuunneltu joko Mark Knopflerin & James Taylorin Sailing To Philadelphia -duettoa tai Don Henleyn The Boys of Summeria, pelattu korttia ja höpötelty sekä katseltu bussin ikkunasta kuinka aurinko laskee jonnekin peltojen ja metsien taakse.

Ja unelmien matkalla vedetään ehdottomasti bussi sivuun ensimmäisen vastaantulevan uimapaikan kohdalla, koska ei sunnuntai-iltoina ole kesällä kiire mihinkään.

FK: Loppuun vielä pakollinen biisivalintakyssäri. Mikä kipale sopii hyvin matkalauluksi festariautoon?
TL: Melkein mikä vaan. Täytyy olla aika paska biisi, jos ei sovi edes festariautoon. Toisaalta kaikkein paskimmat biisit ne sinne vasta sopivatkin. Mieluiten tietty jotain todella timanttista, kuten Dire Straitsia tai Totoa.

FK: Suur kiitos festarivierailustasi, Tommy!
TL: Kiitos, kiitos!

Utelimme Tommylta myös hänen unohtumattominta festarikokemustaan. Tommyn festaritarinan voi lukea toukokuussa ilmestyvästä Festarikalevala-kirjasta. Sitä odotellessa Dire Straitsia ja Totoa!

DJBB
GG Caravan

Haastattelun toimitti Esa Urjalasta

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."