Festarivieraana: Olli Herman, Reckless Love

Reckless Love

Reckless Love

Tavoitimme festarikauden alla Reckless Loven Olli Hermanin kotoaan Tampereelta. Mies kuulosti hieman flunssaiselta, mutta se ei pirteää rokkaria tuntunut haittaavan. Kuudennen luvun teemana on pogoaminen, parhaat keikat ja kova keikkameininki. Tästä syystä tiukoista liveseteistään tunnetun Ollin haastis sopii teemaan kuin nokka linnulle.

Olli Herman, millaisia tuntemuksia festarit herättävät sinussa ja mitä ne sinulle merkitsevät?

Festarit herättävät minussa melkeinpä hykerryttäviä tuntemuksia. Niihin liittyy paljon hyvää; ensinnäkin festareilla pääsee tekemään rakastamaansa työtä ja toisekseen siellä sitä voi tehdä auringonpaisteessa. Usein festareilla ihmiset ovat myös todella hyvällä juhlafiiliksellä ja heidän keskuudessaan vallitsee parhaimmillaan suoranainen harmonia, jossa kaikki puhaltavat yhteen hiileen.

Olli ei tunnustaudu varsinaiseksi festivaali-ihmiseksi. Hänelle on ollut pitkään selvää, mitä hän tulee vanhempana työkseen tekemään ja siihen työhön festarit sisältyvät luontaisetuna. Ennen Reckless Lovea bändin keulahahmo ei siis juurikaan festareita kiertänyt. Tästä huolimatta miehellä on nykysin takanaan artistina satoja festareita, joten kokemusta alkaa löytymään. Pakko kuitenkin kysyä Olliltakin missä ja miten hän on menettänyt festarineitsyytensä?

Tähän kysymykseen minun on helppo vastata, sillä niin ensimmäiset festarimuistot kuin monet muutkin musiikilliset ensikosketukset olen saanut kokea isäni seurassa. Tästä syystä ensimmäiset festivaalimuistoni liittyvät Porin Jazzeihin ja PuistoBluesiin. Porissa muistan ihan pikkunappulana nähneeni isäni seurassa ainakin Bob Dylanin sekä Lil Richardin ja PuistoBluesissa Santanan, jotka lukeutuivat musiikinopettajaisäni suosikkeihin.

Olette saaneet paljon kehuja kovasta lavameiningistä. Millainen keikka saa yleisön pogoamaan? Mistä rakentuu hyvä show?

Hyvään keikkaan liittyy tietysti paljon kaikkea; pitää olla hyvällä fiiliksellä varustettu ammattitaitoinen ja asiansa osaava bändi, keikkapaikalla ja säällä on tietysti merkitystä ja myös yleisöllä täytyy olla hyvä fiilis. Vaikka se kuulostaakin kuinka kliseiseltä niin hyvässä keikassa on lopulta kyse artistin ja yleisön välisestä vuorovaikutuksesta. Artisti ei pysty yksin tekemään kaikkea. Yleisö saa artistin syttymään ja artisti yleisön. Lopulta hyvin yksinkertaista.

Livekeikat ovat meille ylipäätään todella tärkeitä. Me nautimme esiintymisestä ja haluamme, että musiikkimme näyttää siltä miltä se kuulostaa.

Olli Herman on nyt kahden levyn jälkeen kolunnut yhtyeineen läpi festareita ympäri maailmaa. Kun kaikkea on nähty Kalajoesta Japaniin, niin millaiset olisivat rokkarin itse suunnittelemat festivaalit?

Tämä on jokseenkin paha kysymys siksi, että maailmassa on niin paljon hienoja festivaaleja. Minun festivaalini koostuisivat kuitenkin näiden kaikkien helmien parhaista paloista. Konsepti olisi selkeästi näköiseni; Festareiden nimi olisi Back to Paradise, ne järjestettäisiin yöttömänä yönä valtavalla hiekkarannalla, esiintyjinä olisivat Def Leppard sekä Van Halen ja koko festivaalialue näyttäisi aivan kaaoottiselta, kuitenkin niin että siellä olisi turvallista olla. Kaiken kaikkiaan kyseessä olisivat aivan helvetin isot festarit. Vähempään en tyydy – eikä mielestäni tarvitsekaan.

Reckless Love on esiintynyt erilaisissa festivaaleissa mm. valtavassa messuhallissa, pellolla, rannalla, kaupungissa jne. Mistä ovat Olli Hermanin mieleenpainuvimmat festarimuistot?

Ylivoimaisesti mieleenpainuvin festarimuisto on vuodelta 2010 Briteistä, Download Festareilta. Se oli meidän ensimmäinen tuollaisen mittakaavan festi. Me olimme siellä soittamassa kolmoslavalla, jonne kuuluisi mahtua 8000 ihmistä, mutta sinne oli kuitenkin ahtautunut noin 10000. Lavalta näki suoraan ykköslavalle, jossa samaan aikaan pauhasi suurin piirtein 80 000:n ihmisen massa.

Mittakaavallisesti muutos oli meille huikea! Meillä oli ensimmäinen levy tullut juuri silloin keväällä ja sitä ennen olimme käyneet soittamassa jossain itäsuomalaisessa pikkupitäjässä 35:lle maksaneelle asiakkaalle ja yht´äkkiä olimme Download festareilla yli 10 000 ihmisen edessä.

Kaiken lisäksi vedimme samaisilla festareilla kaksi keikkaa. Pääkeikan lisäksi vedimme myös akustisen keikan festareiden seiskalavalla. Olimme ainut bändi joka veti ensiksi pääkeikkansa ja vasta sen jälkeen akustisen setin. Kaikki ns. isommatkin bändit tekivät toisinpäin ja vaikka seiskalavan edessä olleella pellolla oli kyllä tilaa, niin paikalle saapui maksimissaan 500 ihmistä. Meillä kävi niin, että kun aloimme soittamaan settiämme, paikalle alkoi valumaan mukavasti jengiä. Kun lopetimme toisen keikkamme, oli lavan edessä yli 5000 ihmistä. Kokemus oli huikea ja on jäänyt lähtemättömästi mieleen.

Vaikka keikat sujuivat loistavasti niin täysin ongelmitta ei kuitenkaan selvitty. Download Festivaalihan järjestetään Donington Parkin moottoriradalla. Kyseinen moottorirata ei suinkaan ole asfaltin ympäröimä vaan se on keskellä valtavaa peltoa. Viikonlopun aikana siellä oli yhteensä noin 150 000 ihmistä tamppaamassa sitä kuivaa heinäpeltoa. Kun saavuimme keikkapaikalle, katsoimme ulos bussin ikkunasta ja festarialueen päällä oli keltainen heinäpölypilvi. Tämä ei ole paras mahdollinen lähtötilanne heinäallergikolle. Kaikki mahdolliset allergialääkkeet menivät festareiden aikana ja siitä huolimatta kaksi keikkaa veivät myös ääneni. Seuraavana aamuna henki ei juurikaan kulkenut, mutta kahdesta hienosta keikasta jäivät kuitenkin mahtavat muistot!

Hieman kaksijakoisten, mutta kuitenkin hienojen festarimuistojen jälkeen on aika siirtyä viimeiseen musiikkiaiheiseen kysymykseen. Mikä biisi pistää kerta toisensa jälkeen sinut juhlatuulelle ja pogoamaan kesästä juopuneena?

Huh, tämä on kyllä ihan sika paha kysymys. Melkein sama kuin kysyisi, että mikä on maailman paras biisi. Festareista riippuen, on olemassa niin hirvittävän monta hyvää biisiä. Valitsin kuitenkin jo sinne omille unelmafestareillenikin sen Van Halenin, niin voisin loogisesti valita heidän tuotannostaan jonkun kappaleen. Ja mikäänhän ei voittaisi sitä fiilistä, kun olisi se keskiyön aurinko ja “Jump” pärähtäisi soimaan.

Mainittakoon kuitenkin se, että kun Popeda veivaa “Pitkää kuumaa kesää” niin kyllä se saa kaikki hyvälle tuulelle. Tammerfest, Popeda ja Pitkä Kuuma Kesä – Se menee kyllä ihan siihen “Jumpin” rinnalle. Valitsen siis molemmat!

Tässä Ollin valitsemat, suoranaiset festariklassikot:

Van Halen – Jump
httpvh://www.youtube.com/watch?v=wlq0lYB3iSM

Popeda – Pitkä Kuuma Kesä
httpvh://www.youtube.com/watch?v=arwFT_dlJ14

Ainakaan tulevana kesänä Olli ei vielä ehdi omia festareita järjestämään, sillä Reckless Love tulee keräämään uusia festarikokemuksia jälleen ympäri maailman. Bändi on mm. lähdössä kesäkuussa kolmatta kertaa Download Festivaaleille, samassa kuussa he käyvät Virossa Rabarockissa ja heinäkuussa yhtyeen lavashowta on mahdollista ihastella kotimaassakin, ainakin Tammerfesteillä ja Ilosaarirockissa.

Loppuun vielä Olli, terveisesi Suomen festarikansalle?

Tälläisenä asfalttisoturina olen suuri kaupunkifestivaalien ystävä ja siksi haluankin lähettää erityisterveiset kaikille Tammerfesteille saapuville, joita pääsen salaa parvekkeeltani kyyläilemään!

Yhtyeen tiiviiseen tahtiin päivittyvää keikkakalenteria voi seurailla vaikka heidän omien kotisivujen kautta osoitteessa www.recklesslove.com.

TUOREINTA TURINOINTIA

"Syöksyin raivokkaasti teltasta ulos raviradan halkaisevalle ojanpientareelle ja kehostani poistui suihkuna jokunen illan aikana nauttimani juoma."

"En ollut koskaan kokenut mitään vastaavanlaista ja myös sotajoukkoni pussukoiden perukoilta halusi tulla välittömästi katsomaan mistä on kyse."